Tuli­vat Eli­nan karus­ta kis­san­tap­pa­ja­kis­sa­ko­ke­muk­ses­ta mie­lee­ni koi­ran­tap­pa­ja­koi­rat, jois­ta kuu­lin vas­ti­kään. Tulin sii­nä mai­nin­neek­si, että aki­taa (jota rotua ne oli­vat) on aikoi­naan käy­tet­ty kar­hun­met­säs­tyk­ses­sä. Joku sit­ten ihmet­te­li, että noin­ko­han Japa­nis­sa on kar­hu­ja, ja vas­ta sii­nä vai­hees­sa tulin itse­kin sitä aja­tel­leek­si. Tote­sin kui­ten­kin perus­ta­va­ni tämän tie­to­ni ehdot­to­man luo­tet­ta­vaan läh­tee­seen eli Hopea­nuo­li-sar­jaan ja se asia jäi sil­lä erää sii­hen. #

Nyt sit­ten tut­kin tuo­ta ja vaik­ka Aki­ta & Shi­ba ry:n sivuil­la mai­ni­taan vain, että koi­raa käy­tet­tiin alku­jaan met­säs­tyk­ses­sä ja sen jäl­keen tais­te­lu­koi­ra­na, niin Midwest Aki­ta Rescue Socie­tyn rotu­pro­fii­li ker­too nime­no­maan koi­ran käy­tös­tä kar­hun- ja vil­li­sian met­säs­tyk­ses­sä (eivät nekään kär­sä­naa­mat mitään vaa­rat­to­mia pik­ku­nas­ke­ja ole). #

Ja tot­ta tosi­aan, Japa­nis­sa on kar­hu­ja. Nii­tä on vie­lä­pä kym­me­nen ker­taa niin pal­jon kuin Suo­mes­sa! #

Tämä on joten­kin jän­nit­tä­vä oival­lus, kos­ka kar­hu on minul­le niin vah­vas­ti suo­ma­lai­nen otus ja Japa­ni taas vah­vas­ti eksoot­ti­nen paik­ka, eikä näil­lä kah­del­la ole mie­les­sä­ni tätä ennen ollut mitään, itse­mur­ha­lu­ku­ja kon­kreet­ti­sem­pia, yhtei­siä asioi­ta. #