marginaali

Blogit terapiamuotona

#1569. Torstai, 22. syyskuuta 2005 klo 21.13.00, kirjoittanut Jani.

Tuo­reen tut­ki­muk­sen mukaan blo­geis­sa käsi­tel­lään taval­li­sim­min hen­ki­lö­koh­tai­sia asioi­ta kuin poli­tiik­kaa tai ajan­koh­tai­sia asioi­ta ja lähes vii­si­kym­men­tä pro­sent­tia blo­gaa­jis­ta kokee toi­min­tan­sa tera­pia­muo­to­na. #

Noin puo­let blo­gaa­jis­ta (48.7 %) perus­te­lee har­ras­tus­taan sil­lä, että se toi­mii erään­lai­se­na tera­pia­na ja 40.8 % sanoo pitä­vän­sä yllä yhteyk­siä per­hee­seen ja ystä­viin. Vain 16.2 % sanoo ole­van­sa kiin­nos­tu­nut jour­na­lis­mis­ta ja 7.5 % halua­van­sa pal­jas­taa poliit­ti­sia näke­myk­si­ään. #

eMarketer.com (via /.: Blog­ging For One (Juha; suo­men­nos oma­ni) #

Oli­si­pa aika hie­noa, jos tämä todel­la­kin toi­mi­si jon­kin­lai­se­na tera­pia­na. Psy­kiat­rit voi­si­vat suo­si­tel­la ensia­pu­na blo­gin perus­ta­mis­ta ja tera­peu­tit antai­si­vat link­ki­vink­ke­jä. #

Aihet­ta sivu­ten tuli mie­lee­ni, etten ole halun­nut luo­kit­tua tera­pia­blo­gei­hin, kos­ka käsit­te­len tääl­lä niin pal­jon muu­ta­kin. Kuvit­te­li­sin aina­kin itse ole­va­ni hie­man pet­ty­nyt, jos tuon kate­go­rian kaut­ta pää­tyi­sin mar­gi­naa­lin kal­tai­seen seka­me­te­li­sop­pa­blo­giin. #

 
•)) 11 kommenttia postaukselle Blogit terapiamuotona. ↩
  1. #3996. Torstai, 22. syyskuuta 2005 klo 22.20.47, kirjoittanut Norsis.
    Norsis

    Minul­le “blo­gaa­mi­nen” (ei, ei se ole blo­gi) on aina­kin hyvin tera­peut­tis­ta. Erittäin.

  2. #3997. Torstai, 22. syyskuuta 2005 klo 23.03.36, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Minul­le blo­gaa­mi­nen taas ei ole tera­peut­tis­ta sii­nä mie­les­sä kuin tera­peut­ti­sen käsitän/miellän. [Pelot­ta­va visio on tul­la tera­pe­rian tar­pee­seen blo­gat­tu­aan.. Niin kuin ei jo oli­si muutenkin ;]
    Mut­ta ei nois­ta vaih­toeh­dois­ta mikään muu­kaan osu itsee­ni. Nyt aloin huolestua…

  3. #3998. Torstai, 22. syyskuuta 2005 klo 23.49.36, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Nor­sis: Minun on tie­tys­ti vai­kea erot­taa, mikä elä­mä­ni tera­peut­ti­sis­ta kehi­tyk­sis­tä joh­tuu blo­gaa­mi­ses­ta ja mikä sii­tä var­si­nai­ses­ta tera­pias­ta, mut­ta veik­kai­sin, että kyl­lä täl­lä­kin nyt var­mas­ti jota­kin vai­ku­tus­ta on omien aja­tus­ten jäsen­te­lyn apuna.

  4. #3999. Torstai, 22. syyskuuta 2005 klo 23.50.30, kirjoittanut Jani.
    Jani

    -C-: Aito oman tien­sä kul­ki­ja ei anna ulko­puo­lis­ten mää­ri­tel­lä omia teke­mi­si­ään mis­sään muo­dos­sa - tur­ha sii­tä olla huo­lis­saan, vaan on syy­tä olla vaan ylpeä :)

  5. #4000. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 0.18.50, kirjoittanut -C-.
    -C-

    Kii­tos, Jani :)

  6. #4001. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 8.27.44, kirjoittanut Katajainen.
    Katajainen

    Erääl­lä ystä­väl­le­ni ammat­ti­kor­kea­kou­lun psy­ko­lo­gi itsea­sias­sa ehdot­ti jo ensim­mäi­ses­sä tapaa­mi­ses­sa ei vain päi­vä­kir­jan vaan nime­no­maan blo­gin perus­ta­mis­ta. Tyyp­pi kär­sii mm. huo­nos­ta itse­tun­nos­ta ja syömishäiriöistä.

    Joka tapauk­ses­sa aika jän­nä oli kuuul­la tuos­ta. Todel­la huo­nol­la itse­tun­nol­la varus­tet­tu ihmi­nen voi tie­tys­ti saa­da pal­jon­kin sii­tä että joku lukee hänen kir­joi­tuk­si­aan, mut­ta toi­saal­ta masen­tua koh­tuut­to­mas­ti jokai­ses­ta mene­te­tys­tä luki­jas­ta tai pudo­tuk­ses­ta top-lis­tal­la, plus alkaa vah­ti­maaan kävi­jä­las­ku­rei­ta yms. pakkomielteenomaisesti…

  7. #4002. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 8.31.39, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Tera­peut­ti­nen on vai­kea sana. Sil­loin, kun ihmi­nen ei ole sai­ras, vaan ihan vain satun­nais­ki­reä, ja tekee jotain ren­tout­ta­vaa, hän voi kut­sua puu­haa tera­peut­ti­sek­si. Sel­lai­sel­la tera­peut­ti­suu­del­la taas ei ole pal­joa­kaan teke­mis­tä sai­rau­den hoi­dos­sa käy­te­tyn tera­pian kanssa.

    Olen ilman tut­ki­muk­sia­kin miet­ti­nyt blo­gaa­mi­sen sopi­vuut­ta tera­piak­si. Yksi oppi­laa­ni oli ker­ran kau­an sit­ten aika ahdis­tu­nut ja ilo­ton kou­lus­sa. Kun jut­te­lin hänen kans­saan, hän sanoi syyk­si sen, että tera­pias­sa käsi­tel­lään just nyt niin vai­kei­ta asioita.

    Nii­tä jut­tu­ja tus­kin kan­nat­tai­si blo­ga­ta! Tai kuka oli­si kyl­lin vah­va ne luke­maan? Sen sijaan täl­lai­set seka­me­te­li­so­pat ovat hyviä: ne var­maan toi­mi­vat ker­to­mal­la­si taval­la kir­joit­ta­jan oman ajat­te­lun ja tun­tei­den jäsen­tä­jä­nä ja ilah­dut­ta­vat samal­la lukijoitaan.

    Sil­loin täl­löin käyn mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien tilai­suuk­sis­sa. Sil­loin minul­la on tapa­na ker­toa myös blo­geis­ta (mul­la nyt on aina ja kaik­kial­la tapa­na ker­toa blo­geis­ta, että sikä­li sii­nä ei ole mitään uut­ta!), sil­lä uskon, että monel­le kun­tou­tu­mi­sen­sa alus­sa ole­val­la blo­git voi­si­vat olla ter­veh­dyt­tä­vä koke­mus. Uskal­tau­tui­si ihmis­te­nil­moil­le, sai­si kon­tak­te­ja, kuu­lui­si yhtei­söön. Mut­ta mie­luum­min blo­gis­sa voi­si käsi­tel­lä nii­tä “ter­veen­puo­len” asioi­ta ja vah­vis­taa sitä, kuin pui­da terapia-aineistoa.

    Ja tuo edel­li­nen ei siis tar­koi­ta sitä, ettei tus­kan het­kel­lä oli­si oikeus huhu­ta apua verk­ko­ys­tä­vil­tä! Se vain tar­koit­taa, että har­va jak­sai­si seu­ra­ta pel­käs­tään tera­piak­si tar­koi­tet­tua blogia.

  8. #4003. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 9.07.18, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kata­jai­nen: Itse asias­sa minä olen juu­ri sel­lai­nen kävi­jä­mää­rät ja lis­ta­si­joi­tuk­set tur­han vaka­vas­ti omal­ta koh­dal­ta­ni otta­va tyyp­pi, joten olen­kin sik­si heit­tä­nyt kaik­ki las­ku­rit mene­mään enkä anna blo­gi­lis­tan pal­jas­taa luki­ja­mää­riä tai sijoi­tus­ta. Se oli­si minus­ta ehdot­to­mas­ti teh­tä­vä mah­dol­li­sim­man luon­te­vak­si valin­nak­si kenen tahan­sa blo­gaa­jak­si ryh­ty­vän teh­dä. Jon­kin­lai­nen “sijoi­tusar­ko­jen” blo­gi­luo­ki­tus kenties?

  9. #4004. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 9.22.36, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Äiti: “Tera­peut­ti­nen on vai­kea sana. Sil­loin, kun ihmi­nen ei ole sai­ras, vaan ihan vain satun­nais­ki­reä, ja tekee jotain ren­tout­ta­vaa, hän voi kut­sua puu­haa terapeuttiseksi.”

    Tot­ta. Eri­tyi­ses­ti sik­si kiin­ni­tin­kin tuo­hon tulok­seen huo­mio­ta, kun sana­muo­to oli nime­no­maan “a form of the­ra­py” eikä vaik­ka­pa “a the­ra­peu­tic hob­by” - jos­kin on tie­tys­ti vai­kea sanoa, onko näi­den kah­den välil­le englan­nis­sa vedet­tä­vis­sä saman­lais­ta nyans­sie­roa kuin suomesssa.

    “Yksi oppi­laa­ni oli ker­ran kau­an sit­ten aika ahdis­tu­nut ja ilo­ton kou­lus­sa. Kun jut­te­lin hänen kans­saan, hän sanoi syyk­si sen, että tera­pias­sa käsi­tel­lään just nyt niin vai­kei­ta asioita.

    Nii­tä jut­tu­ja tus­kin kan­nat­tai­si blo­ga­ta! Tai kuka oli­si kyl­lin vah­va ne lukemaan?”

    Has­sua - minus­ta kun juu­ri niis­tä asiois­ta kan­nat­tai­si, jos ei suo­ras­taan pitäi­si blo­ga­ta! Eri asia tie­tys­ti sit­ten, jos nii­hin liit­tyy jotain syväs­ti hen­ki­lö­koh­tais­ta, jota ei halua pal­jas­taa, tai jotain toi­sia ihmi­siä lähei­ses­ti kos­ket­ta­vaa, jos­ta ei sik­si halua kir­joit­taa. Mut­ta juu­ri sel­lai­nen tie­to sii­tä, miten yksi­lö kamp­pai­lee vai­kei­den asioi­den kans­sa ja miten sii­nä käy ja var­sin­kin, että miten niis­tä pää­see voi­tol­le jos pää­see, oli­si minus­ta kai­kis­ta arvok­kain­ta tie­toa, jota minus­ta net­tiin on yli­pään­sä mah­dol­lis­ta tuottaa.

    “Mut­ta mie­luum­min blo­gis­sa voi­si käsi­tel­lä nii­tä »ter­veen­puo­len« asioi­ta ja vah­vis­taa sitä, kuin pui­da terapia-aineistoa.”

    Näis­sä on tie­tys­ti kyse yksi­löl­li­sis­tä asiois­ta, eli jol­le­kul­le vaik­ka­pa inten­sii­vi­ses­sä tera­pias­sa voi itses­sään olla riit­tä­väs­ti psyyk­kis­tä työ­tä niin, että blo­gi oli­si tosi­aan sit­ten paras­ta jät­tää rentoutumiskanavaksi.

    Mut­ta muu­toin minus­ta tera­pi­aan ei pidä suh­tau­tua kuin ulos­tus­vai­voi­hin, joi­ta ei ehkä kan­nat­tai­si blo­ga­ta (ai ei vai?); aina­kin minul­le itsel­le­ni mui­den tera­pias­sa­kä­vi­jöi­den blo­git oli­vat sitä kaik­kein arvok­kain­ta mate­ri­aa­lia, jota blo­gien­lu­ku-ura­ni alus­sa saa­toin löy­tää. Ja jos sitä tera­pia-asioi­den ruo­ti­mis­ta ei kukaan oli­si kir­joit­ta­nut, oli­sin jää­nyt sitä pait­si ja se oli­si ollut minus­ta huo­no asia.

    “Ja tuo edel­li­nen ei siis tar­koi­ta sitä, ettei tus­kan het­kel­lä oli­si oikeus huhu­ta apua verk­ko­ys­tä­vil­tä! Se vain tar­koit­taa, että har­va jak­sai­si seu­ra­ta pel­käs­tään tera­piak­si tar­koi­tet­tua blogia.”

    Ahaa, ilmei­ses­ti siis asso­sioit tämän tera­pian täs­sä hyvin vah­vas­ti jon­kin­lai­seen (vertais)tukeen. Aina­kaan minä en kos­kaan pyri kir­joi­tuk­sil­la­ni psyyk­ki­sis­tä ongel­mis­ta­ni huhui­le­maan apua - olkoon­kin, että niis­tä kir­joi­tet­tua­ni monet tun­tu­vat koke­van jon­kin­lai­sek­si vel­vol­li­suu­dek­seen yrit­tää paran­taa oloa­ni - vaan ainoas­taan doku­men­toi­maan niitä.

    En minä­kään siis mis­sään nimes­sä sem­mos­ta blo­gaa­mis­ta suo­sit­te­le, jon­ka tar­koi­tus oli­si huu­del­la kans­saih­mi­sil­tä apua kul­loin­kin akuut­tei­hin psyyk­ki­siin krii­sei­hin, sil­lä ei sem­moi­nen toi­mi. Mut­ta en sel­lais­ta blo­gia kyl­lä muis­ta tois­tai­sek­si onnek­si nähneenikään.

  10. #4005. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 9.38.27, kirjoittanut Sun äitis.
    Sun äitis

    Sel­ven­si, tajusin näkökulmaeron!

    Mul­la on aina ja joka ker­ta tai­pu­mus tääl­tä omas­ta ter­vey­des­tä­ni (tar­koi­tet­tu iro­ni­sek­si mai­nin­nak­si!) käsin suh­tau­tua joka tili­tyk­seen niin heit­täy­ty­mäl­lä. Minä tul­kit­sen kon­tak­ti­pyyn­nök­si nekin asiat, jot­ka on tar­koi­tet­tu tilan­teen doku­men­toin­nik­si. Ja sit­ten menen myö­täe­lä­mi­ses­sä­ni niin syväl­le, etten kovin mon­ta avau­tu­mis­ta ker­ral­laan jaksa.

    Sik­si en osan­nut näh­dä tera­pia­jut­tu­ja taval­la­si loh­dul­li­si­na ja voi­mia antavina.

    Ja hei, en mis­sään nimes­sä suh­tau­du tera­pi­aan kuin ulos­tus­vai­voi­hin (jois­sa niis­sä­kään ei pitäi­si olla mitään hävet­tä­vää, kun tar­kem­min miet­tii). Minus­ta tera­pias­sa käyn­nis­sä ei mis­sään nimes­sä ole mitään salat­ta­vaa. Itsea­sias­sa useim­mi­ten sai­rauk­sien salaa­mi­nen ja häpeä­mi­nen vain kulut­taa tur­haan ihmi­sen ener­gi­aa. Avoi­muus oli­si usein parem­pi vaih­toeh­to, mut­kun pelot­taa, mitä muut sanoo. Sik­si minus­ta on ollut eri­tyi­sen roh­kai­se­vaa koh­da­ta sinut, joka olet nimi­ne­si ja kas­voi­ne­si tar­jon­nut mal­lia häpeä­kult­tuu­rin mur­ta­mi­ses­ta!

  11. #4006. Perjantai, 23. syyskuuta 2005 klo 10.21.08, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kyl­lä­hän minä mel­kein arva­sin, että täs­sä on kyse lähin­nä vaan jon­kin­lai­ses­ta näkö­kul­mae­ros­ta, sil­lä en het­keä­kään usko­nut sinua sii­nä suh­tees­sa van­ha­kan­tai­sek­si, että­kö oli­sit sen häpeä­kult­tuu­rin jat­ka­mi­sen kannalla.

    Tie­dän kyl­lä, mitä tar­koi­tat sil­lä, että tar­ve teh­dä jotain ja vah­va myö­täe­lä­mi­nen vie­vät voi­mat, tie­dän­pä hyvin­kin… sinun ja minun kal­tai­sia­ni var­ten täl­lai­sis­sa mar­gi­naa­lin tapai­sis­sa tili­tys­blo­geis­sa pitäi­si ehkä olla jon­kin­lai­nen varoi­tus sen varal­ta, tai muis­tu­tus: älä heit­täy­dy lii­an syväl­le, sil­lä siel­tä ei ehkä pää­se­kään pois.

    Lisäk­si joten­kin pitäi­si voi­da vies­tit­tää luki­jal­le, että vaik­ka minul­la nyt meni­si miten kur­jas­ti, niin jo se, että yli­pään­sä pys­tyn sii­tä kir­joit­ta­maan, ker­too, etten kui­ten­kaan ole niin huo­nos­sa jamas­sa, että­kö nyt heti ja äkkiä pitäi­si jotain ensia­pua tähän saa­da. Toi­sin sanoen huol­ta voi tun­tea ja osaa ottaa, mut­tei tosi­aan pidä heit­täy­tyä lii­an syvälle.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.