Joskus
#1641. Lauantai, 29. lokakuuta 2005 klo 11.09.43, kirjoittanut Jani. 22
Minä haluaisin mökin luodolla, koiran ja villapaidan. #
Mökin päässä olisi puuliiteri ja varasto, jossa minulla olisi pakastearkku. Koira olisi iso ja kiltti, muttei flegmaattinen, niin kuin noutajat, vaan joku terävämpi. Pystykorvainen. Laika? Husky? Vai ovatko nekin turhan mitäänsanomattomia? Eriparisilmäinen olisi kuitenkin siisti. #
Pimeinä talvi-iltoina minä makoilisin sängylläni ja rapsuttelisin koiraa, jonka pää lepäisi sylissäni. Yhdessä koiran kanssa tuijottelisimme kaminassa hiljakseen rätisevää tulta ja kuuntelisimme, kuinka jäätävä tuuli ulvoisi ulkona. #
Toistaiseksi minulla on vain se villapaita. #
Seuraava askel on koira? :)
Se voisi olla luontevin. Mutta kun pelkään siitä selviytymistäni ja toisaalta siinä on sekin, että haluaisin sen kaliiberin koiran, jotka tavallisesti ovat ulkokoiria, eli sellainen ei sitten saisi elää luontonsa mukaisesti pienessä kaupunkiasunnon räpyskässä.
Veit Jani, luultavasti taas, ajatukseni suoraan päästä.
Mietin vain että mitä siinä välillä sitten tekisi/n…
Sitäpä en minäkään ole vielä keksinyt. Onneksi sitä ei haaveillessa tarvitsekaan tietää :)
Jos langaton Internet toimii saaristossa niin kuin Elisan mainoksissa, niin voisihan sitä aina lukea blogeja ja blogata luodon asukin ja hänen koiransa elämästä.
Ja tuskin tarvitsisi olla edes etäisesti huolissaan siitä ehtiikö blogiaan päivittämään.
Se olisi kyllä elämää se. Voisin huolia vaikka sen naapuriluodon, siinä heti 50km päässä.
Noin sopivalle etäisyydelle sijoittuva naapuri olisi enemmän kuin tervetullut!
Varmasti selviytyisit! Rotukysymys tuottaa kyllä oman ongelmansa, jos rodulle sopivaa elintila-asiaa ajattelee..
Ehkä ainakin jonkin aikaa selviytyisin, mutta kun pelottaa se pieninkin hetki, jonka ajan ehkä en - se olisi niin kammottavaa. Tosin, jos se vain minusta olisi kiinni, niin samapa tuolle, mutta kun siitä joutuisi sitten kärsimään vielä viaton eläinparkakin.
Huskyt on kauniita, mutta tarvivat todella paljon liikuntaa. Ei sillä että mikään koira-asiantuntija olisin, mutta sen tiedän siitä asiasta. Mutta tuo luoto-juttu kuulostaa eräältä kaveriltani Doombatilta, joka vuosikausia unelmoi Majakan perään omassa saaressaan. No, ainakin hän asuu nyt saaressa, vaikka siellä naapureita olikin, eikä asu majakasssa.
Mitenkään haluamatta väheksyä eläinten ymmärrystä, saattaisi olla niinkin, ettei koira edes huomaisi sitä hetkeä.
Carmabal: Juu, semmoinen käsitys mullakin niistä on, huskyistä. Ja kauniita ne tosiaan ovat.
Ei majakkakaan olisi yhtään hullumpi ajatus.
-C-: Todennäköisesti ei huomaisikaan, ainakaan, jos se hetki jäisi vaikkapa vain päivän mittaiseksi (eli ettei sitä jaksaisi vaikka ruokkia sinä päivänä). Mutta silti kärsisin sinä päivänä kaiken muun lisäksi vielä karmivasta syyllisyydestä sen takia - ja vielä kaikkina muinakin päivinä sen jälkeen.
Kerrassaan hieno ajatus. Toisaalta todellisuudessa mökki vuotaisi lämmintä ilmaa ulos, pekoni olisi loppu ja kamiina räjähtäisi. Mutta olisi se silti komeaa!
Olisi. Ehkäpä se kamiinan räjähdyskin vain nostaisi mökkiblogin kävijämääriä entisestään.
Olisiko tuon kirjoittaja mökkiblogero?
Siitäpä oiva nimimerkki, jos sellaisella blogaisi.
Nyt ÄKKIÄ jostain se mökki ennen kuin joku nappaa tuon idean. Jos joku nappaa sen, niin se mökki voisi tulla jälkitoimituksenakin.
“päivää, tilaisin luotomökin, siihen mausteeksi 3ms läntistä merituulta, hieman pärskeitä laiturille, onko teillä koiria? no yksi sellainen, mukaan juu, ja sitten kamiina ilman nokea, pieni kiitos. jälkiruoaksi sauna Aito-kiukaalla ja selänpesijällä. Ai selänpesijät on loppunu? No onko teillä mitään tilalle?…”
Lapinkoira! Porotokan paimenkoirana se osaisi paimentaa sinuakin sen verran ettet putoaisi saaren reunalta mereen kun lähdette kävelylle.
Piti sanomani että lapinporokoira.
Voi kuinka hellyyttävä ajatus! Kun koira on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Noutaja flegmaattinen? Salli minun nauraa :-)
No kun kaikki noutajat, jotka olen nähnyt, eivät tee muuta kuin kävelevät enemmän tai vähemmän apaattisina omistajiensa rinnalla tai perässä ja niiden virkeimpiä elkeitä tuntuvat olevan pysähtyminen ja pään kääntäminen.