Otti­pa kovil­le pyö­räil­lä tuol­ta läpi vas­ta­sa­ta­neen lumen. Oli­si sil­ti voi­nut ottaa vie­lä­kin kovem­mil­le: tuo vii­me kesä­nä osta­ma­ni pyö­rä on aivan jär­jet­tö­män hyvä, sil­lä pus­kee näh­tä­väs­ti läpi mis­tä tahan­sa estees­tä min­kä luon­to­äi­ti yhdes­sä Kirk­ko­num­men auraus­vas­taa­vain kans­sa kek­sii etee­ni heit­tää. Eläes­sä­ni en ole niin hyvää pyö­rää omis­ta­nut kuin nyt. Vii­me tal­ve­na jou­duin Oivan­kin pahim­mil­la keleil­lä kan­ta­maan pois kylil­tä kun ei se enää ker­ta kaik­ki­aan kul­ke­nut, mut­ta tois­ta se on tämän Soli­kan kans­sa. #

Ja nyt: kuin­ka hir­ven sel­kä­fi­lee lai­te­taan. #

Ote­taan se pak­ka­ses­ta sula­maan, ja ennen kuin se on koko­naan sula­nut, lei­ko­taan se poik­ki­syin ja viis­tot­tain ohuik­si pih­veik­si, näin: #

 #

Huom.! Jos yllä ole­va kuva herät­tää jos­sa­kus­sa irs­tai­ta aja­tuk­sia, se on vain oman likai­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen­ne tuo­tet­ta, eikä ollen­kaan minun syy­tä­ni! (No, sen ver­ran kyl­lä, että oli ihan pak­ko lisä­tä tuo yksi poi­kit­tai­nen vii­va tuon­ne vasem­paan pää­hän. Mut­ta sekin­hän on luon­non­vas­tai­ses­sa asen­nos­sa, joten edel­leen syyt­täi­sin ensi­si­jai­ses­ti kat­so­jan likais­ta mie­li­ku­vi­tus­ta!) #

Pih­vit nui­ji­taan ja suo­la­taan. Yrt­ti­suo­la on ihan hyvää. Mitään muu­ta maus­tet­ta ne eivät oikeas­taan edes kai­paa. Hir­ven­li­has­sa on run­sas riis­tan maku, jota sinun ei pidä peit­tä­män. #

Pais­te­taan voi-öljy-seok­ses­sa pikai­ses­ti, n. minuut­ti puo­lel­taan. #

Val­mis­ta tar­joil­ta­vak­si lisuk­keen (pot­tu, kas­vik­set) kans­sa. Her-kul­lis­ta! #