marginaali


  Melkein julkkiksia »

Tapaaminen asianajajan kanssa, ja huumorista

#1736. Lauantai, 14. tammikuuta 2006 klo 14.39.53, kirjoittanut Jani. 10 kommenttia.

  #

Tämä teks­ti on kir­joi­tet­tu 3.12.2005 kel­lo 9:58 (lukuu­not­ta­mat­ta jäl­kim­mäis­tä osaa, jon­ka kir­joi­tin tänään, 14.1.2006), mut­ta jul­kais­tu pal­jon myö­hem­min, kos­ka sii­nä käsi­tel­lään vie­lä kir­joi­tus­het­kel­lä kes­ke­ne­räi­seen oikeu­den­käyn­tiin liit­ty­viä asioi­ta. #

Asia­na­ja­ja vai­kut­ti hyvin asial­li­sel­ta ja sil­ti ren­nol­ta nuo­reh­kol­ta miek­ko­sel­ta, joka tun­tui hyvin hah­mot­ta­van verk­ko­jul­kai­su­jen ja jopa blo­gien eri­tyi­sen luon­teen. Sain heti kär­keen jou­kon terä­viä kysy­myk­siä, joi­hin olin onnek­si jo hen­ki­ses­ti varau­tu­nut, eli, että mikä oli tar­koi­tuk­se­ni, kun kir­joi­tin, mitä kir­joi­tin, ja olen­ko omas­ta mie­les­tä­ni syyl­lis­ty­nyt sii­hen, mis­tä minua syy­te­tään. #

Hänen valis­tu­nut arvauk­sen­sa oli, että minut tuo­mi­taan. Oli­sin tie­tys­ti toi­saal­ta toi­vo­nut kuu­le­va­ni, että koko jut­tu on myös oikeus­lai­tok­sen kan­nal­ta yhtä nau­ret­ta­va kuin se on omas­ta mie­les­tä­ni, mut­ta toi­saal­ta otan kyl­lä mie­luum­min rea­lis­ti­sen asia­na­ja­jan, joka uskoo noin, kuin epä­rea­lis­ti­sen, joka uskoo sanan­va­pau­teen niin kuin minä. #

Hän­kin vai­kut­ti kum­mas­te­le­van älyt­tö­män epä­rea­lis­tis­ta kor­vaus­vaa­ti­mus­ta (jos­kaan ei näil­lä sanoil­la) ja esit­te­li jou­kon näh­däk­se­ni täy­sin eri luo­kan tapauk­sia, jois­sa kor­vauk­set oli­vat olleet minul­ta vaa­di­tun luok­kaa tai jopa vähäi­sem­piä. Niin­pä täh­täi­mes­sä lie­nee ensi­si­jai­ses­ti nii­den kumoa­mi­nen tai aina­kin mini­moi­mi­nen, ja jo se sinän­sä vaa­ti syyl­li­syy­den kiis­tä­mis­tä kärä­jä­oi­keu­del­le kol­man­teen­tois­ta päi­vään men­nes­sä toi­mi­tet­ta­vas­sa vas­ti­nees­sa, jon­ka laa­din­nan poh­jus­ta­mi­ses­ta täs­sä tapaa­mi­ses­sa oli perim­mil­tään kyse. Syyl­li­syy­den myön­tä­mi­nen (joka minul­le oli pois­luet­tu vaih­toeh­to alus­ta alkaen) mer­kit­si­si nimit­täin suo­raan myös kor­vaus­vas­tuul­li­suu­den myön­tä­mis­tä eli käy­tän­nös­sä kor­vat­ta­vaa sil­loin var­mas­ti tuli­si. #

Hän kyse­li hyvin varo­vai­ses­ti sai­ra­se­läk­keel­lä ole­mi­se­ni syy­tä, ja tul­kit­sin ensin varo­vai­suu­den niin, että hän­tä huo­let­ti, mitä voi­si pal­jas­tua, joten olin varo­vai­nen sen ker­to­mi­ses­sa itse­kin, pelä­ten, että romut­tui­si­ko puo­lus­tuk­se­ni nyt sen takia. Yri­tin sit­ten kui­ten­kin samal­la antaa ymmär­tää, ettei minul­la ole mitään ongel­maa masen­nuk­ses­ta­ni puhu­mi­ses­sa, mikä­li kyse oli vain sii­tä, niin kuin sit­ten vai­kut­ti­kin ole­van, pää­tel­len hänen vapau­tu­mi­ses­taan puhu­maan asias­ta. Pää­tim­me sit­ten lisä­tä todis­tei­siin psy­kiat­rin B-lausun­non ihan vaan sil­tä varal­ta, että sii­tä oli­si apua, vaik­kei mis­tään alen­tu­nees­ta syyn­ta­kei­suu­des­ta voi­kaan sen poh­jal­ta puhua. Mut­ta pidin asia­na­ja­jan tyy­lis­tä täs­sä­kin suh­tees­sa: ammu­taan kai­kil­la käy­tet­tä­vis­sä ole­vil­la aseil­la. #

Olin luke­vi­na­ni rivien välis­tä, että asia­na­ja­jas­ta­kin oli äly­tön­tä, että joku voi­si ottaa kir­joit­ta­ma­ni fik­tii­vi­set jutut todes­ta, joten huol­ta hänel­le aiheut­ti enem­män­kin alku­pe­räi­nen, suo­ra­sa­nai­nen mie­li­pi­tee­nil­mauk­se­ni. Enpä toi­saal­ta ihmet­te­le, sil­lä se on alus­ta asti tun­tu­nut ole­van se, johon kaik­ki ovat taker­tu­neet, ja samal­la se kie­lii minus­ta suu­rim­mas­ta ongel­mas­ta, joka tämän maan sanan­va­pau­des­sa on: anka­raa kri­tiik­kiä saa esit­tää niin kau­an kuin se sano­taan huu­mo­rin var­jol­la, iro­ni­ses­ti, mut­ta jos sen sijaan ereh­tyy­kin sano­maan asiat vain yksin­ker­tai­ses­ti niin kuin ne ovat tai - luo­ja var­je­le - esit­tä­mään oman, kau­nis­te­le­mat­to­man mie­li­pi­teen­sä, niin sen on parem­pi olla jotain posi­tii­vis­ta, kos­ka muu­toin ale­taan huu­del­la kun­nian­louk­kaus­ta. #

Täs­tä syys­tä en pidä huu­mo­rin var­jol­la esi­tet­tyä, kär­je­käs­tä kri­tiik­kiä usein­kaan kovin suu­res­sa arvos­sa. Se on oma tai­to­la­jin­sa, sen myön­nän, ja kaik­ki kun­nia sii­nä par­hail­le, mut­ta minus­ta on ääret­tö­män surul­lis­ta, että täs­sä maas­sa se on ainoa sal­lit­tu kär­ke­vän kri­ti­soin­nin muo­to, ja että kriit­ti­siä aja­tuk­sia suo­ra­nai­ses­ta vihas­ta puhu­mat­ta­kaan saa lain sil­mis­sä ilmais­ta sanal­li­ses­ti ainoas­taan pel­le­ne­nä naa­mal­la. Eikä se ole pel­käs­tään surul­lis­ta, se on vää­rin. #

Minul­le iro­nia on erään­lais­ta sosi­aa­li­sen tai kie­lel­li­sen todel­li­suu­den hak­ke­roin­tia. Se on tapa tart­tua käy­tet­tä­vis­sä ole­vin käsit­tein nii­den taak­se kät­key­ty­viin asioi­hin, ja saat­ta­mal­la nämä asiat ennal­ta-arvaa­mat­to­mal­la taval­la tör­mäys­kurs­sil­le tuo­da ilmi sen­het­ki­ses­sä sosi­aa­li­ses­sa tie­toi­suu­des­sa ja sanas­tos­sa ole­via heik­kouk­sia. Mut­ta, kuten taval­lis­ten tie­to­ko­neen­käyt­tä­jien ei pitäi­si jou­tua tur­vau­tu­maan jär­jes­tel­män­sä hak­ke­roin­tiin sen mukaut­ta­mi­sek­si, ei taval­lis­ten ihmis­ten pitäi­si jou­tua tur­vau­tu­maan kak­sois­mer­ki­tyk­siin asioi­ta ilmais­taes­saan. #

Tie­dos­tan sen, että kuten tie­to­ko­nei­den maa­il­mas­sa, emme var­si­nai­ses­sa­kaan maa­il­mas­sa elä ide­aa­li­to­del­li­suu­des­sa: huu­mo­ril­la ja meta­fo­rien taka­na pii­loi­lul­la on tar­koi­tuk­sen­sa ja paik­kan­sa. Se paik­ka on kui­ten­kin minus­ta joku sel­lai­nen maa, jos­sa sanan­va­pau­den suh­teen ollaan aivan eri lail­la taka­pa­jui­sia kuin Suo­mes­sa. Ira­nin (tai vali­tet­ta­vas­ti myös Tur­kin) kal­tai­ses­sa maas­sa se voi olla ainoa jär­ke­vä (jos­kaan ei sil­ti­kään täy­sin tur­val­li­nen) kei­no ravis­tel­la ihmi­siä hereil­le, rik­koa vial­lis­ta sosi­aa­lis­ta todel­li­suut­ta. Minus­ta kui­ten­kaan mikään maa ei voi pitää itse­ään täs­sä suh­tees­sa noi­ta esi­merk­ki­mai­ta vapaam­pa­na, jos se ei sal­li mie­li­pi­tei­den ilmai­sua myös sel­lai­si­na kuin ne ovat. #

Pahin­ta on, että pii­lou­tu­mal­la huu­mo­rin taak­se, vaik­ka sii­hen ei vält­tä­mät­tä oli­si tar­vet­ta, mene­täm­me vähi­tel­len oikeu­den sanoa asioi­ta miten­kään muu­toin. Jos kir­joi­tan “hei misu, haluai­sit­ko näh­dä juhan­nus­sal­ko­ni” sen sijaan, että kir­joit­tai­sin “hei tyt­tö, haluat­ko näh­dä erek­toi­tu­neen penik­se­ni”, voi aluk­si vai­kut­taa sil­tä, että valin­ta­ni oli onnis­tu­nut, kos­ka se oli haus­ka sen sijaan, että oli­si­kin ollut kar­kea. Mut­ta jos valit­sen aina haus­kan ilmai­su­ta­van kar­kean sijas­ta, lopul­ta minun on pak­ko kir­joit­taa “juhan­nus­sal­ko” “erek­toi­tu­neen penik­sen” sijas­ta vält­tääk­se­ni riko­se­päi­lyt. #

Väit­täi­sin jopa, että juu­ri humo­ris­tien syy­tä on se, että ame­rik­ka­lai­ses­sa tele­vi­sio-ohjel­mas­sa saa näyt­tää, kun mies lyö tois­ta teräs­tuo­lil­la naa­maan, mut­ta tapah­tu­man selos­ta­jat eivät saa sanoa, että “he kicks his ass”. #

Ehkä­pä minus­ta juu­ri täs­tä syys­tä paras huu­mo­rin laji on se, joka kään­tää huu­mo­rin sitä itse­ään vas­taan: sur­rea­lis­ti­nen humo­ris­ti ottaa huu­mo­ri­pin­set­tei­hin­sä juu­ri huu­mo­rin tavan käyt­tää käsit­tei­tä yllät­tä­väl­lä taval­la, ja antaa­kin sil­le juu­ri saman käsit­te­lyn. Kun on ker­ran saa­nut mais­taa tätä meta­ta­son huu­mo­ria, ei tavan­omai­nen huu­mo­ri enää mais­tu juu­ri mil­tään. #

 
« “Kopiosuojauksen purkamisesta ei tarvitse rangaista”
•)) 10 kommenttia postaukselle Tapaaminen asianajajan kanssa, ja huumorista. ↩
  1. #6033. Lauantai, 14. tammikuuta 2006 klo 16.59.18, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    Siis oikeu­den­käyn­tiä ei vie­lä ole ollut? Ihmees­sä lai­ta B-lausun­to mukaan ja esiin­ny oikeu­des­sa (kai sin­ne itse pai­kal­le menet?) asial­li­ses­ti älä­kä tur­haa provosoi(du). Jos joku kysyy, haluat­ko lisä­tä jotain, ker­ro eläk­kee­si syis­tä. Vai­ku­tus­ta on, uskal­tai­sin luva­ta! Hyvä kun on asia­na­ja­ja, anna hänen hoi­taa hom­man­sa, kuu­los­taa ihan ok tyypille!

  2. #6034. Lauantai, 14. tammikuuta 2006 klo 17.19.57, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Oi, on se oikeu­den­käyn­ti ollut jo, nel­jä viik­koa sit­ten. Jul­kai­sin tämän jutun vain näin jäl­ki­kä­teen, kuten tuos­sa alus­sa mainitsin.

    Nii­tä perus­te­lui­ta en ole saa­nut vie­lä­kään, vaik­ka ne luvat­tiin parin vii­kon pääs­tä istunnosta.

  3. #6035. Sunnuntai, 15. tammikuuta 2006 klo 15.26.20, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    No niin­päs näkyy, onpa jää­nyt huo­maa­mat­ta… lähes kai­kes­ta vali­te­taan hoviin, joten ei kai sekään ihan pois­sul­jet­tua ole? Jut­tu sinän­sä ei ole niin kovin taval­lis­ta sort­tia, että kärä­jä­oi­keuk­sil­la ja eri­tyi­ses­ti maal­lik­ko­jä­se­nil­lä vält­tä­mät­tä oli­si kovin hyvää käsi­tys­tä aiheesta!

  4. #6036. Sunnuntai, 15. tammikuuta 2006 klo 15.41.33, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Kyl­lä jut­tu jäi täl­tä erää tähän. Minul­la ei ollut varaa ottaa sitä ris­kiä, että oltai­siin käy­ty läpi kaik­ki kol­me kier­ros­ta (nel­jä­kin, jos EIT:hen asti oltai­siin pääs­ty) läpi ja hävit­ty. Nyt mak­set­ta­vak­se­ni rap­sah­ta­neis­ta vas­ta­puo­len asian­ajo­ku­luis­ta minul­la on peri­aat­tees­sa mah­dol­li­suus sel­viy­tyä, mut­ta jos nii­tä tuli­si kol­min­ker­tai­nen mää­rä, niin se oli­si jo ihan eri jut­tu. Ei rahaa, ei oikeutta.

  5. #6037. Sunnuntai, 15. tammikuuta 2006 klo 23.09.15, kirjoittanut Anonyymi.
    Anonyymi

    Tot­ta tuo­kin. Olen ollut aina sitä miel­tä, että kes­ki­tu­loi­sil­la on oikeu­des­sa ankein­ta. Sak­ko­ja tulee “ihan kivas­ti”, ja kaik­ki pitää mak­saa itse. Asia­na­ja­jat vie järk­ky­jä sum­mia… Eikä se kol­min­ker­tai­nen mää­rä edes var­maan riit­täi­si, kor­keim­piin oikeus­as­tei­siin kun pitäi­si pereh­tyä toki parem­min kuin alem­piin yms.

  6. #6038. Sunnuntai, 15. tammikuuta 2006 klo 23.11.49, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Jep. Jos oli­sin ruti­köy­hä tai uppo­ri­kas, ei kuluil­la oli­si mitään väliä. Sil­loin oli­sin jo ihan peri­aat­tees­ta­kin nuo­hon­nut täl­lä asial­la läpi jokai­sen oikeusasteen.

  7. #6039. Maanantai, 16. tammikuuta 2006 klo 9.06.29, kirjoittanut Elimetön.
    Elimetön

    Ah. Lopul­ta­kin siis sel­vi­si, mil­lä perus­teel­la sinä ET pidä sil­loi­sia sano­mi­sia­si tuo­mit­ta­vi­na. Perus­tel­tu kan­ta on toki hyväk­syt­tä­vä. Erom­me lie­nee sii­nä, että minun mie­les­tä­ni “Jas­ka on ihan pas­ka” ei ole mikään mie­li­pi­de, jota tar­vit­si­si eri­tyi­ses­ti suo­jel­la, kun taas “Jas­ka on teh­nyt pas­ko­ja jut­tu­ja, kuten vii­me jou­lu­na… (läh­de­vii­te tähän)” taas on.

    Syy tämän eron teke­mi­seen on sii­nä, että mikä­li tuo suo­ra per­soo­naan koh­dis­tu­va hyök­käys sal­lit­tai­siin, se antai­si koh­tuut­to­man val­lan niil­le, joil­la on rahaa tai ilmais­ta media­nä­ky­vyyt­tä. Jäl­kim­mäi­sen sal­li­mi­nen antaa val­taa vain niil­le, joil­la on joko rahaa tai media­nä­ky­vyyt­tä ja lisäk­si edes jon­kin­lai­nen kyky ja halu ilmais­ta perus­tel­tu­ja aja­tuk­sia. (Mikä peri­aat­tees­sa pyri­tään Suo­mes­sa takaa­maan peruskoulujärjestelmällä.)

    Median omis­tuk­sen kes­kit­tyes­sä tämä muut­tuu entis­tä tär­keäm­mäk­si. Jos ole­tet­tai­siin, että teki­jä­noi­keus­boi­kot­ti­po­ruk­ka voit­tai­si lotos­sa ja käyt­täi­si rahat osta­mal­la kaik­ki bus­sin kyl­jet ja leh­tien etusi­vut Suo­mes­sa, “T. on idioot­ti” -teks­tit oli­si­vat talou­del­li­sen val­lan vää­rin­käyt­töä, kun taas “T. ajoi kulut­ta­ja­oi­keu­det tie­toi­ses­ti media­jät­tien syliin - EU ei vaa­ti­nut ran­kai­su­toi­mia…” -teks­tit eivät. Minä näen nois­sa sen eron, että edel­li­nen on pro­pa­gan­daa ja jäl­kim­mäi­nen tar­kis­tet­ta­vis­sa ole­va asia­väi­te. Se, että sanan­va­pau­den pii­ris­sä saa esit­tää vain tar­kis­tet­ta­vis­sa ole­via asia­väit­tei­tä, nime­no­maan suo­je­lee yksi­löi­den oikeuksia.

    Tämä kan­ta ei toki tee tyh­jäk­si sinun perus­te­lu­ja­si, enkä aio sitä yrit­tää­kään - jääm­me eri­mie­li­sik­si, ja sen kans­sa voi elää. Se, mitä sanot satii­ri­sis­ta kir­joi­tuk­sis­ta on ajan­koh­tais­ta­kin. Mat­ti-elo­ku­vas­sa (jota en aio kat­soa) tiet­tä­väs­ti esi­te­tään fik­tii­vi­nen ker­to­mus ole­mas­sao­le­vas­ta hen­ki­lös­tä. Täl­lai­sen toi­min­nan mer­ki­tys­tä lie­nee syy­tä poh­dis­kel­la, ja näyt­ti­hän asias­ta ole­van tekeil­lä jon­kin­lai­nen näy­tel­mä­kin Hel­sin­gis­sä. Avain on mie­les­tä­ni sii­nä, että eri­lai­sia näke­myk­siä todel­li­suu­des­ta tulee saa­da esit­tää. Lisäk­si vaih­toeh­tois­ten his­to­rioi­den esit­tä­mi­nen on suo­ras­taan tär­ke­ää, kos­ka se on yksi tapa oppia his­to­rias­ta. “Jas­ka on pas­ka” -käsi­tys­tä todel­li­suu­des­ta ei tar­vit­se suo­ja­ta, kos­ka jokai­nen osaa kuvi­tel­la sen mah­dol­li­suu­den itse­kin, ja jos ei osaa, ei tilan­ne tois­ten ajat­te­le­mal­la mik­si­kään muu­tu. Mikä palaut­taa asian taas tuo­hon median val­taan, eli jul­ki­seen val­lan­käyt­töön vaa­di­taan myös kykyä esit­tää aja­tuk­sia. Iro­nian tai satii­rin kei­noin yhteis­kun­taa voi muut­taa, suo­ran sol­vauk­sen kei­noin ei - ellei sit­ten toden­nä­köi­syys sanan­va­pau­den voi­mak­kaam­paan rajoit­ta­mi­nen satu nouse­maan, kuten uskon. Sitä en toi­vo, ja nykyi­nen oikeus­käy­tän­tö tun­tuu pää­piir­teis­sään ole­van minun mie­lee­ni, lukuu­not­ta­mat­ta vahin­gon­kor­vaus­ten pää­sään­töi­ses­ti kor­kean­puo­leis­ta tasoa.

  8. #6040. Maanantai, 16. tammikuuta 2006 klo 12.45.47, kirjoittanut Jani.
    Jani

    “Syy tämän eron teke­mi­seen on sii­nä, että mikä­li tuo suo­ra per­soo­naan koh­dis­tu­va hyök­käys sal­lit­tai­siin, se antai­si koh­tuut­to­man val­lan niil­le, joil­la on rahaa tai ilmais­ta medianäkyvyyttä.”

    Niin teki­si, jos ei sitä otet­tai­si lain­sää­dän­nös­sä huo­mioon. Media­nä­ky­vyy­den arvioi­mi­nen oli­si minus­ta tuo­miois­tui­mel­le “ylei­sen hyväk­syt­tä­vyy­den” arvioi­mis­ta sovel­tu­vam­pi teh­tä­vä, kos­ka sii­nä oli­si kyse jon­kin ole­mas­sao­le­van (olkoon­kin, että vai­keas­ta) arvioin­nis­ta eikä arvo­jen aset­ta­mi­ses­ta, jota tuo nykyi­nen sana­muo­to tuo­miois­tui­met vel­voit­taa teke­mään. Juu­ri sinun tuol­lai­se­na… mik­si tuo­ta nyt nimit­täi­si, mate­ria­lis­mik­si? Kui­ten­kin, “tosi­asioi­hin” ja “fak­toi­hin” ilmei­sen vakaas­ti usko­va­na luu­li­si myös pitä­vän sel­lai­ses­ta ase­tel­mas­ta enemmän.

    Puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että ide­aa­li­han tie­tys­ti oli­si se, että ihmis­ten kun­ni­aa ei edes tar­vit­si­si puo­lus­taa, vaan “kun­nian­louk­kaus­ta” käsit­te­le­vät oikeu­den­käyn­nit pui­si­vat medioi­den väli­siä eri­mie­li­syyk­siä, eli se kun­nia, jota minus­ta tuli­si lain­sää­dän­nöl­lä puo­lus­taa, on median ja päät­tä­jien rehel­li­syys, ja se, jos­ta pitäi­si ran­kais­ta, oli­si näi­den epä­re­hel­li­syys ja niin­sa­no­tun hyvän tavan vastaisuus.

    Pas­kan jau­ha­mi­sen ja jopa suo­ra­nai­sen valeh­te­lun kiel­tä­mi­nen taval­li­sil­ta ihmi­sil­tä on minus­ta epä­rea­lis­tis­ta, jopa epäin­hi­mil­lis­tä (sana­na ehkä tur­han dra­maat­ti­nen, mut­ta tar­koit­taen sitä, että ihmi­set jau­ha­vat pas­kaa, puhu­vat rumia ja valeh­te­le­vat, eikä sitä saa­da lain­sää­dän­nöl­lä iki­nä kitkettyä).

    “Se, että sanan­va­pau­den pii­ris­sä saa esit­tää vain tar­kis­tet­ta­vis­sa ole­via asia­väit­tei­tä, nime­no­maan suo­je­lee yksi­löi­den oikeuksia.”

    Ei se tee pel­käs­tään sitä. Sil­lä pyri­tään sii­hen, mut­ta se teh­dään tois­ten oikeuk­sien (eli juu­ri sen sanan­va­pau­den) kus­tan­nuk­sel­la. Sanan­va­paus ei ole täy­del­li­nen eikä sen kum­mem­min yksi­tyi­syy­den­suo­ja­kaan, vaan kos­ka nämä kak­si tör­mää­vät aina sil­loin täl­löin, jou­du­taan teke­mään kom­pro­mis­se­ja, ja sik­si molem­pia on rajoitettu.

    Eri­mie­li­syy­des­säm­me on kyse sii­tä, mihin tämä kom­pro­mis­sin raja vede­tään. Sinus­ta nykyi­nen rajan­ve­to on hyvä, minus­ta ei. Sinä olet val­mis luo­pu­maan oikeu­des­ta­si sanoa mie­li­pi­tee­si sil­loin, kun se mie­li­pi­tee­si ei ole “tar­kis­tet­ta­vis­sa ole­va asia­väi­te”, minä en.

    “Avain on mie­les­tä­ni sii­nä, että eri­lai­sia näke­myk­siä todel­li­suu­des­ta tulee saa­da esit­tää. Lisäk­si vaih­toeh­tois­ten his­to­rioi­den esit­tä­mi­nen on suo­ras­taan tär­ke­ää, kos­ka se on yksi tapa oppia his­to­rias­ta. “Jas­ka on pas­ka” -käsi­tys­tä todel­li­suu­des­ta ei tar­vit­se suo­ja­ta, kos­ka jokai­nen osaa kuvi­tel­la sen mah­dol­li­suu­den itse­kin, ja jos ei osaa, ei tilan­ne tois­ten ajat­te­le­mal­la mik­si­kään muutu.”

    Tämä näh­däk­se­ni vah­vis­taa tuon, mitä sanoin tuos­sa edel­lä näke­my­se­rom­me luonteesta.

    Eri­lais­ten todel­li­suus­nä­ke­mys­ten esit­tä­mi­nen on toki minus­ta­kin yleis­hyö­dyl­li­sem­pää, mut­ta minä en pyri tääl­lä mihin­kään yleis­hyö­dyl­li­syy­teen. Rajoit­ta­mal­la sano­mi­sen oikeus pel­käs­tään “eri­lai­siin näke­myk­siin todel­li­suu­des­ta” yri­te­tään minus­ta surul­li­ses­ti, puhu­mat­ta­kaan sii­tä, että täy­sin tur­haan, kaven­taa inhi­mil­li­sen ilmai­sun todel­li­suut­ta. “Jas­ka on pas­ka” ei häviä min­ne­kään sil­lä, että niin ajat­te­le­vaa kiel­le­tään niin sanomasta.

    Lopuk­si epäk­ro­no­lo­gi­ses­ti tähän hei­tet­ty sitaatti:

    “Tämä kan­ta ei toki tee tyh­jäk­si sinun perus­te­lu­ja­si, enkä aio sitä yrit­tää­kään - jääm­me eri­mie­li­sik­si, ja sen kans­sa voi elää.”

    Alle­kir­joi­tan tämän täysin.

  9. #6041. Maanantai, 16. tammikuuta 2006 klo 13.41.17, kirjoittanut Elimetön.
    Elimetön

    Ensin­nä­kin, en ole mate­ria­lis­ti vaan natu­ra­lis­ti. Muis­taak­se­ni nime­no­maan meta­fyy­si­nen natu­ra­lis­ti, mut­ta ter­mi­no­lo­gia on täl­lä alu­eel­la vali­tet­ta­van hor­ju­vaa. Ja toki “eräät” niput­ta­vat kaik­ki natu­ra­lis­tit­kin samaan meka­nis­tis-mate­ria­lis­tis­ten insi­nört­tien kasaan, eivät­kä ole täy­sin väärässäkään.

    Huo­maan mei­dän ole­van jos­tain samaa­kin miel­tä. Ihmi­set puhu­vat pas­kaa kes­ke­nään. Media­nä­ky­vyy­den arvioin­nin osal­ta en kui­ten­kaan poh­jim­mil­taan tun­nus­ta kuin yksi­tyi­sen ja jul­ki­sen vies­tin­nän eron. Moraa­li­sel­ta kan­nal­ta siis VR:n varas­ton sei­nään kir­joi­tet­tu “Jas­ka on pas­ka” on mie­les­tä­ni yhtä tuo­mit­ta­va kuin hesa­rin etusi­vul­le ostet­tu “Jas­ka on pas­ka” -mai­nos. Ran­gais­tus­käy­tän­tö on eri asia, mut­ta sii­hen vai­kut­taa moni muu­kin asia kuin näky­vyys. Käsit­tääk­se­ni tämän alle­kir­joit­ta­vat ne, jot­ka sai­vat ylä­as­teel­la kuun­nel­la kou­lu­ra­dios­ta “omia” rak­kau­den­tun­nus­tuk­si­aan ja lukea sään­nöl­li­ses­ti mitä mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sim­mil­la vies­tin­tä­vä­li­neil­lä tuo­tet­tu­ja väit­tei­tä omas­ta sek­su­aa­li­suu­des­taan. (“Kaik­ki” ne kui­ten­kin kiusaa­mi­sen koh­teen mie­les­tä näki­vät ja kuu­li­vat.) Yhteis­tä tapauk­sil­le on teki­jöi­den kyvyt­tö­myys tuot­taa perus­tel­tu­ja mie­li­pi­tei­tä ja väit­tei­den koh­dis­tu­mi­nen koh­teen persoonaan.

    Huo­maan hie­man hut­ki­nee­ni tuos­sa “tar­kis­tet­ta­vien asia­väit­tei­den” koh­dal­la, mut­ta en tai­da jat­kaa täs­tä enää, kun ker­ran olem­me niin hert­tai­sen yksi­mie­li­siä erimielisyydestämme.

  10. #6042. Maanantai, 16. tammikuuta 2006 klo 13.45.46, kirjoittanut Jani.
    Jani

    Ok, muis­tin­han minä, että sil­le oli joku oma nimen­sä, tuol­le ajat­te­lul­le. Kii­tok­sia ter­min oikaisusta.

Tämän postauksen kommentointi on suljettu.

  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.9 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö