Aamul­la rei­pas pak­ka­nen (vii­ti­sen­tois­ta astet­ta) innos­ti minut kau­pun­gil­le lomp­si­maan. Meno­mat­kal­la aurin­gon ympä­ril­lä oli jul­me­tun iso ja kir­kas halo. Kävin kir­ja­kau­pas­sa ja Kir­ja­to­ril­la enkä sit­ten oikeas­taan juu­ri­kaan muu­al­la, enkä osta­nut mitään kun en löy­tä­nyt mitään (pait­si 152 euroa aiem­min mak­sa­neen, yli vii­si­sa­taa­si­vui­sen opuk­sen Javan tie­to­ra­ken­teis­ta, kym­pil­lä tar­jous­ko­ris­ta, mut­ten osta­nut sitä). #

Pois tul­les­sa­ni oli­sin käy­nyt Kel­jon mar­ke­tis­ta luu­mu­vaah­to­tar­vik­keet, jot­ka käs­kin äidin lis­ta­ta teks­ti­vies­tis­sä, mut­ta täs­tä ohjeis­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta se soit­ti ja tyh­jen­si akku­ni, jon­ka takia juu­ri sen lis­tan olin teks­ti­vies­ti­nä tilan­nut­kin. Niin­pä tulin sit­ten kotiin saak­ka ja söin, ja sen jäl­keen panin jou­luo­luen eli koti­kal­jan käy­mään. #

Sit­ten otin hiu­kan jo toi­pu­neel­la akul­la vas­taan nyt vies­ti­nä sen luu­mu­vaah­toai­nes­lis­tan ja läk­sin osta­maan nii­tä ainek­sia mar­ke­teil­ta. Siel­lä olles­sa­ni tajusin, että maa­nan­tai­na jo osta­mie­ni laa­ti­koi­den ja kin­kun ohel­la minul­la ei ole vie­lä ita­lian- eikä puna­juu­ri­sa­laat­tia­kaan, joten nii­tä­kin piti ostaa. Ja glö­giä, tie­ten­kin. Ja tort­tu­tai­ki­naa ja ome­na­hil­loa. Ja majo­nee­sia ja kat­ka­ra­pu­ja ja her­ne­mais­si­papri­kaa. Ja luu­muso­set­ta ei ollut siel­lä Pris­mas­sa, jos­sa sen sijaan oli sai­raus­koh­taus­ta­paus, jota ensi­hoi­ta­jat oli­vat jo hoi­ta­mas­sa kun tulin pai­kal­le. #

Niin­pä ryn­tä­sin sit­ten vie­lä City­mar­ke­tiin, jos­ta luu­muso­set­ta löy­tyi, ja Start-mys­liä, jota sitä­kin piti ostaa, hok­sin. #

Mut­ta nyt alkaa olla kaik­ki, mitä jou­lu­ruo­kien puo­les­ta tar­vi­taan. Vie­lä tänä ilta­na pitää muis­taa ottaa loput aiem­min fileoi­dus­ta lohes­ta pakas­ti­mes­ta jää­kaap­piin sula­maan ja huo­men­na käy­dä vie­lä mai­toa vii­kon­lo­puk­si, ja sit­ten ottaa ren­nos­ti. #

Kat­se­lin val­ta­vien rep­pu­jen ja mat­ka­lauk­ku­jen kans­sa lin­ja-autoil­le kerään­ty­viä opis­ke­li­jan­nä­köi­siä ja tun­sin tyy­ty­väi­syyt­tä sii­tä, ettei minul­la ole tapa­na vael­taa näi­den jou­lun pyhien aika­na muun ihmis­lau­man seas­sa ympä­ri maa­ta, vaan saan olla rau­has­sa omas­sa hil­jai­ses­sa yksi­näi­syy­des­sä­ni. Ah! #