Olen plu­gan­nut Hur­maa­vaa itse­mur­haa aina sil­loin täl­löin, ja aion teh­dä niin taas, sil­lä teko­syyl­lä, että näin unta, jos­sa sain Bri­mil­tä pos­tis­sa lima­kä­denMitä­hän nuo ovat englan­nik­si? Suo­mek­si lima­kä­sis­tä löy­tyy netis­tä hälyt­tä­vän vähän tie­toa! ja jotain muu­ta. Olin luvan­nut palaut­taa ne, mut­ta olin­kin unoh­ta­nut koko asian. Sit­ten Brim soit­ti (tai jotain) halua­van­sa ne nyt takai­sin ja minä rupe­sin panii­kis­sa etsi­mään lima­kät­tä ja sitä tois­ta. Onnek­si löy­sin ne sit­ten ihan sat­tu­mal­ta jos­tain kaa­pin peräl­tä. #

Bri­min blo­giin on nyt taas vii­mei­sen vuo­ro­kau­den aika­na tul­lut pal­jon mie­len­kiin­toi­sia jut­tu­ja. Yksi niis­tä oli ano­nyy­mi­kom­ment­ti LSD-kokei­luis­ta: #

“LSD mat­koil­la ulko­na oli »alas­ton« olo, ja ihmi­set oli­vat pelot­ta­via, kos­ka ko. aine rii­suu egon ja kaik­ki sen suo­ja­me­ka­nis­mit pois, jäl­jel­le jää vain jotain mikä on kuin pik­ku­lap­sen mie­li aikui­sen ruu­miis­sa.” #

Hur­maa­va itse­mur­ha #

Ano­nyy­min koke­muk­ses­sa siis LSD tuot­ti olon, jon­ka Brim heti tun­nis­ti omak­seen, ja joka minus­ta­kin kuu­los­taa hyvin tutul­ta. Minul­la tosin joi­tain suo­ja­me­ka­nis­me­ja on, ja ne ovat sen ver­ran vah­vo­ja, että toi­sin kuin Brim, minä kyke­nen liik­ku­maan tuol­la ulko­na. Eivät ne niin­sa­no­tus­ti nor­maa­lin ihmi­sen tasol­la kui­ten­kaan sil­ti ole, sil­lä minul­la on olta­va vapaa pää­sy takai­sin tur­vaan, tän­ne omaan pesää­ni, heti sil­loin kun sil­tä tun­tuu. Jos sitä ei ole, ahdis­tun. #

Sil­loin­kin, kun se pää­sy minul­la on, eivät suo­ja­me­ka­nis­mi­ni kes­tä loput­to­miin. Tuol­la ulko­na olen kuin video­pe­lin hah­mo, jon­ka ener­gia­mit­ta­ri las­kee jokai­ses­ta kat­sees­ta, jokai­ses­ta sanas­ta ja elees­tä - pahois­ta kat­seis­ta, sanois­ta ja eleis­tä mit­ta­ris­sa­ni ole­vas­ta ener­gias­ta loh­ke­aa iso pala - ja kun mit­ta­ri on tyh­jä, minä kuo­len samal­la taval­la kuin video­pe­li­hah­mo kuo­lee. Saa­dak­se­ni täy­den­ny­se­ner­gi­aa minun on pääs­tä­vä takai­sin kotii­ni, tur­vaan. Tääl­lä voin lada­ta akku­ja­ni. #

Toi­nen huu­maa­va aine, jota Bri­min blo­gis­sa käsi­tel­tiin, oli absint­ti, jos­ta minä vie­lä tätä ennen olin ihan sii­nä har­ha­luu­los­sa, että se on koko­naan lai­ton­ta. En ole var­ma mis­tä tämä käsi­tyk­se­ni on tul­lut; ehkä Wiki­pe­dian absint­ti-artik­ke­lis­ta, jos­sa ainut mai­nin­ta aineen lail­li­suu­des­ta on viit­taus sii­hen, että se kiel­let­tiin Rans­kas­sa 1915. #

Teki­si mie­le­ni kokeil­la tuo­ta, vaik­ka sii­hen liit­tyy­kin ärsyt­tä­vän moni­mut­kai­nen ritu­aa­li jos sen aikoo oikeaop­pi­ses­ti naut­tia: #

“Perin­tei­ses­ti absint­ti lai­men­ne­taan eri­tyi­sen absint­ti­lusi­kan pääl­le ase­te­tun soke­ri­pa­lan läpi kaa­de­tul­la vedel­lä, kun­nes se on lai­men­net­tu noin suh­tee­seen 3:1—5:1. Kaa­ta­mi­sen aika­na veteen liu­ke­ne­mat­to­mat aines­osat erka­ne­vat liu­ok­ses­ta ja samen­ta­vat juo­man. Mai­to­mais­ta samen­tu­mis­ta kut­su­taan nimi­tyk­sel­lä »Louc­he«.” #

Wiki­pe­dia #

Minä kun olen sel­lai­nen suo­ra­vii­vai­nen mies, että jos tar­koi­tus on teh­dä jotain niin teh­dään sit­ten eikä hie­nos­tel­la. Ennen­van­haan join Kos­ken­kor­va­ni­kin raa­ka­na. #

Poik­keus täs­tä oli kah­vin­juon­ti. Kah­vi mer­kit­si minul­le ennen muu­ta sitä sen ympä­ril­le kier­ty­vää ritu­aa­lia; kofeii­ni­riip­pu­vuu­den vai­vih­kaa herät­te­le­mää kah­vin­hi­moa, keit­ti­men lataa­mis­ta ja kah­vin keit­tä­mis­tä ja sen jäl­keen itse kah­vin nau­tis­ke­lua mukis­ta. Koko tämän, minul­la taval­li­sim­mil­laan kah­des­ti päi­väs­sä tois­tu­neen ritu­aa­lin pois­tues­saan jäl­keen­sä jät­tä­mä tyh­jiö päi­vis­sä­ni tun­tuu vie­lä­kin. #

Rutii­neis­ta ja ritu­aa­leis­ta kir­joit­ti myös­kin Brim. Kuten tuo kah­via­sia­kin osoit­taa, minä­kin olen samal­la taval­la mitä suu­rim­mis­sa mää­rin rutii­nie­ni ja ritu­aa­lei­de­ni orja. Hajoai­sin ihan kap­pa­leik­si ilman kaik­kia, päi­väs­tä päi­vään saman­lai­si­na tois­tu­via kuvioi­ta­ni, joi­den puls­si ja sel­kä­ran­ka ovat ruo­kai­lut, mut­ta joi­hin kuu­luu pal­jon muu­ta­kin. #

Rutii­nei­de­ni rik­kou­tu­mi­nen syys­tä tai toi­ses­ta suis­taa minut tasa­pai­nos­ta­ni ennem­min tai myö­hem­min. Ennem­min, jos rutii­nit rik­kou­tu­vat ennal­ta-arvaa­mat­to­mas­ti ja väki­val­loin kuten oman sai­ras­tu­mi­se­ni tai toi­sen ihmi­sen toi­mien täh­den, myö­hem­min, jos ne rik­kou­tu­vat enna­koi­dus­ti ja hyväk­syn­tä­ni kans­sa kuten esi­mer­kik­si sil­loin, kun läh­den käy­mään poh­joi­ses­sa. Ainoa tapaus, jos­sa rutii­nin rik­kou­tu­mi­nen ei ole isku vas­ten kas­vo­ja­ni, on jon­kin toi­sen, laa­jem­man syklin rutii­nin tulo sen pääl­le. #

Dracu­la: “Absint­tia… sie­lun kii­ho­ket­ta. Vih­reä kei­ju, joka asuu absin­tis­sa… tah­too sinun sie­lusi.” #

IMDb: Memo­rable Quo­tes from Dracu­la (suo­men­nos DVD:ltä) #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]14:17[/klo] Lisä­sin Dracula-sitaatin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #