Seu­raa lyhy­käi­nen ana­lyy­si Noha­ri-ikku­nas­ta­ni. #

Tämän­het­ki­nen tilan­ne Noha­ris­sa ker­too, että sata pro­sent­tia vas­tan­neis­ta on sitä miel­tä että olen onne­ton (unhap­py), 66 pro­sent­tia sitä miel­tä, että olen arka (timid), syn­kis­te­le­vä (glum) ja eris­täy­ty­nyt (with­drawn). Hyvin minut siis tun­ne­taan. Eris­täy­ty­nyt­tä lukuu­not­ta­mat­ta nämä ovat sokeas­sa pis­tees­sä­ni, mikä ei sikä­li pidä paik­kaan­sa, että tun­nis­tan nuo piir­teet hyvin­kin itses­sä­ni, ne eivät vain mah­tu­neet omaan kuu­den kär­kee­ni. Jous­ta­mat­to­muus, kyy­ni­syys ja oma­hy­väi­syys (self-satis­fied, jon­ka ensim­mäi­nen suo­men­nok­se­ni oli näkö­jään aika epä­on­nis­tu­nut) ovat itse tie­dos­ta­mis­ta­ni puo­lis­ta­ni myös mui­den tie­dos­sa. #

Itsek­kyyt­tä (sel­fish) eivät muut tähän men­nes­sä ole tär­keim­piin puo­lii­ni nos­ta­neet, mikä joh­tuu ehkä sii­tä, että itsek­kyy­te­ni ei ole sitä röyh­ke­ää, “minä ensin ja muut vas­ta sit­ten” -lajia, jota itse salaa toi­voi­sin sen ole­van, vaan enem­män sitä kes­ki-ikäis­ten ja sitä van­hem­pien pol­vien nais­ten kata­laa, hämä­häk­ki­mäis­tä tai mus­te­ka­la­mais­ta, kie­to­vaa, anso­ja­lan­ko­ja­pu­no­vaa ja mart­tyy­rik­si­heit­täy­ty­jäk­si­te­ke­vää lajia, eikä se puo­le­ni tule vir­tu­aa­lis­sa vält­tä­mät­tä ilmi kovin sel­väs­ti. #

Myös­kään jär­jet­tö­mä­nä minua eivät pidä muut kuin minä itse. Tämä joh­tu­nee sii­tä, että nämä ikku­nat mit­taa­vat nime­no­maan vuo­ro­vai­ku­tus­mi­nuut­ta, enkä minä pääs­tä jär­jet­tö­myyt­tä­ni pin­taan muu­toin kuin hyvin lähei­sil­le ihmi­sil­le, joi­ta on var­mas­ti kir­jai­mel­li­ses­ti vähem­män kuin kädes­sä sor­mia. Toi­nen teki­jä täs­sä voi olla jär­jet­tö­myy­den mää­rit­te­ly. Minul­le kaik­ki ihmi­set ovat jär­jet­tö­miä, kos­ka jär­ki yli­pään­sä on pelk­kä illuusio; se, ettei maa­il­mas­sa ole mitään miel­tä sisäl­tää myös­kin ihmi­set. Useim­mat sil­ti usko­vat ole­van­sa jär­ke­viä kos­ka jär­jet­tö­myys on pelot­ta­vaa. #