Boil ‘em, mash ‘em, stick ‘em in a stew
#2339. Keskiviikko, 2. elokuuta 2006 klo 18.26.21, kirjoittanut Jani. 17
Hei, japanilaiset!
Teidän pöhkö perunankuorintakikkanne (via hittegodsbyrån) ei toimi! Sain sitä käyttämällä aikaiseksi vain märkiä, kylmännahkeita ja edelleen kuoripäällisiä pottuja. Missä voin valittaa? Haluan rahani takaisin! #
Ei me täällä skandinaviassakaan ruukata istuksia kättemme päällä, kyllä täälläkin on kuulkaa keksitty yhtä sun toista näppärää. Menkääpä, japanilaiset, johonkin hyvinvarusteltuun, keittiötavaroita myyvään kauppaan, ja etsikää sieltä semmoista tuotemerkkiä kuin Hackman. Sillä nimellä varustettuja vehkeitä kutsutaan aterimiksi; suosittelen varsinkin Savonia-sarjaa (mitähän tästäkin linkistä taas tulee, näyttää tuo osoite vähän taas kyllä siltä ettei tule kestämään). #
Eihän se katsokaas, japanilaiset, ole mikään ihme jos teille potunkuoriminen on kovin vaikeaa, jos te yritätte tehdä sitä paljain sormin niin kuin tuossa videossa, saatika niillä hassuilla tikuilla joilla te syöttekin. Kun ostatte semmoisen ihmevehkeen, jonka nimi on haarukka, ja sille kaveriksi veijarin nimeltä veitsi, niin minä opetan teidät käyttämään niitä siihen potunkuorimiseen. Onnistuu varmasti, eikä sitä varten tarvitse jääpalojen, vesikattilan ja kauhan kanssa lutrata! #
Valokuva: “Potatos cultivar Marabel”, ottanut “Tilmann”; GNU FDL -lisenssillä. #
Minäpä armeija-ajoista lähtien ajankäytön paremmaksi optimoimiseksi olen jättänyt perunat kuorimatta. Puhtaaksi pestyt, ja tosiaan useimmiten kiehuvassa vedessä keitetyt perunat eivät ainakaan vaarallisia ole. Eikä se kuori niin huono juttu ole kuin moni luulee :)
Juu, voisi tuota kuorimattomuutta laiskuudeksikin kutsua, mutta siinä on hiuksen hieno ero.
Onpa yllättävän vähän netissä asiantuntijatietoa perunoiden syömisestä kuorineen. Lähinnä vain vertaisjuttua:
Ehkä tuohon perunankuorintakikkaan tarvitaan joku japanilainen perunalaatu?
Kuorineen saa enempi kivennäisaineita ja vitamiineja. Ei potuissa hyvin harjalla pestynä mitään kummaa ole, rumimmat kohdat voi jättää lautaselle.
Luulen että kylmävesikikka onnistuu sekin kunhan potusta tulee syksyn myötä hiukan paksunahkaisempi. Nyt ne ovat vielä kesätamineissa, mukulan kuori vahvistuu tästä eteenpäin. Ehkä joku Rosamunda tai Puikula luopuisi kuoristaan helpoiten tuollaisessa. Eli jauhoiset perunat. Tai se sininen, Blue Kongo. Nam. (Nyt alkoi tehdä mieli uuniperunoita, äh.)
Pitää kokeilla joskus. Täähän on yhtä hauska kuin se taannoinen t-paidan viikkaus :D
Sen japski pottulaadun nimi on muuten Riisi.
Qimki: Minä viikkaan t-paitani aina sillä korealaistyylillä, olen viikannut jo… hetkonen… kas vain, kohta tasan kaksi vuotta, aina siitä alkaen kun sen viikkausvideon löysin. Siinä toivossa minä tätäkin kikkaa kokeilin, että yhtä näppärä konsti olisi potunkuorintaan keksitty, vaan eipä pelannut ainakaan näillä Van Gogheilla.
Tuo jo edellä siteeraamani cosmichd sanoo muuten saman viestiketjun aiemmassa viestissä että…
Hmmm. Minut on ainakin jo peruskoulun köksässä aivopesty uskomaan, että kuori päällä keitetyt potut on kuorittuja terveelisempiä. Ne välittömästä kuoren alla sijaitsevat hivenaineen katsos… Tunnen itseni huijatuksi.
Josta 15. asiaan. Jostain syystä olen pannut merkille, että suurimmat huijauksen tunteet ovat aiheuttaneet ala-asteen opettajien lausuntojen ja absoluuttisten totuuksien murtuminen myöhemmältä elämässä. Ei ole kyllä enää viime aikoina tapahtunut näitä, mutta yläasteikäisenä kylläkin.
Ja kun Finelliltä asiaa tarkistaa, niin oikeassa olet: pikemmin näyttää, että kuoritussa potussa olisi kuorimatonta enemmän tavaraa tallessa…
Voi menetettyä nuoruuden viattomuutta.
Miksikähän minä en tuollaista huijatuksitulemisen tunnetta muista? Ehkä en perimmiltäni ole koskaan uskonutkaan mitään mitä minulle on sanottu vaan olen aina odottanutkin jotain parempaa tietoa. Siis odottanut ja odotan yhä, eihän lopullista tietoa olekaan. Sen tajuamisen muistan kyllä tuottaneen melkoisen pettymyksen.
Minä taas tulkitsisin tuon taulukon juuri päinvastoin, joskin siinä on kyllä joitain kummallisuuksia.
Sataa grammaa kohden kuoritussa potussa on siis noin 19% enemmän energiaa kuin kuorimattomassa. Tämä sama noin 20% suhde on lähes kaikissa muissakin tuon taulukon arvoissa noiden välillä. Suurimmat erot löytyvät vitamiiniosastolta, jossa erityisesti c-vitamiinia (joka on vesiliukoinen) on kuorineen keitetyssä enemmän. Tällä perusteella sanoisin siis, että kuorineen keitetyssä perunassa on suhteessa energiamäärään parempi koostumus.
Se on sitten täysi mysteeri, mihin se 20% kaikesta muusta on kuorineen keitetyissä potuissa hävinnyt. Koska kuituarvoissa tuo suhde on suunnilleen sama, ja kuvittelisin perunan kuorien olevan lähinnä kuitua, voisin kuvitella, että se 20% on hävinnyt kun peruna on kuorittu sen keittämisen jälkeen. Kuitenkin tuolla taulukossa sanotaan, että syötävä osuus on 100% joten jokin tässä mättää. Oikeastaan ainut vaihtoehtoinen selitys on, että kuorineen keitettyyn perunaan on imeytynyt 20% enemmän vettä, mutta sekin kuulostaa jokseenkin kummalliselta. Keksiikö kukaan parempia selityksiä?
Hämärä pottujuttu - tuon energiamäärän enemmyyden kuoritussa aattelin johtuvan siitä, että siinä kuoressahan ei ole energiaa ja jos sekin on mukaan laskettu. Mutta eihän perunankuoriosa voi millään olla lähes viidennestä koko potusta?
Tota hivennäisaineosaston heikommuutta lähinnä ihmettelin ja joitain noita vitaamiineja, kun oli vähemmän. C-vitamiinia ja folaatteja oli kuorimattomassa enemmän, mutta kuka söi esmers kuoripotun karotenoidit?
Minä olen kyllä äärimmäisen huono tällaisessa käytännön matematiikassa, mutta minä ajattelin tuon niin, että jos meillä on meillä on 100 grammaa kuoretonta pottua ja 100 grammaa kuoripäällistä pottua, niin siinä kuoripäällisessä se kuori on sitä pientä (ja keitettäessä joka tapauksessa tuhoutuvaa) vitamiinimäärää lukuunottamatta niin kuin ilmaa söisi. Näköjään se kuori voi olla jopa viidenneksen potun painosta.
Ehkäpä kyseessä on todella ronski kuorija. En kyllä vieläkään ymmärrä noita lukuja. Pitäisiköhän kysyä tuosta?
Jos kyselet niin kerro ihmeessä täälläkin, mitä selvisi.
No olen taas ilmifriikkinä ja sanon näin Kokkolalaisena että minäpä laitan perunoitten päälle sitä vettä missä ne on keitetty ja voita! Krist, että voi mikään koskaan olla niin hyvää! Ei voi. Ei voi!!
Nii: siellä keitinvedessähän ne pitäisi olla ne kadonneet ainesosaset ja voita terveellisenpää ainetta ei maailmassa olekkaan, notta Kokkolalaisethan ovat tässä sitten kansanterveydellisessä etulyöntiasemassa.
Voita, voita, voita ei mikään voita.