Ohjel­mas­sa oli tänään lou­nas, ja Kelaa var­ten toik­ka­rin hake­mi­nen samal­la Avi­res­ta. #

Sen jäl­keen menin psy­ko­lo­gil­le ja pyy­sin odo­tel­les­sa­ni siel­tä­kin toi­mis­tos­ta toku­ment­tia mat­ka­kor­vaus­ha­ke­muk­sia var­ten, ja täyt­te­lin nii­tä lomak­kei­ta. Vii­meis­te­len sen hom­man ehkä täs­sä vie­lä tänään. #

Yli­mää­räi­sen ohjel­ma­nu­me­ron aiheut­ti se, että aamul­la huo­ma­sin remont­ti­reis­ko­jen reip­paas­ti vään­tä­neen pyö­rä­ni ohjaus­tan­gon nurin­nis­koin niin, että käsi­jar­ru oli vitu­ral­laan ja kih­nut­ti koko mat­kan ase­mal­le. Eli piti sit­ten päi­vän aika­na tavoi­tel­la isän­nöit­si­jää tie­dus­tel­lak­se­ni kor­vaus­vas­tuu­ky­sy­myk­sis­tä, mut­tei onnis­ta­nut. #

Polil­ta tul­tua­ni vein pyö­rän Kes­se­lin pojil­le ja tila­sin sii­hen uuden käsi­jar­run lisäk­si koko hoi­don. Olin joka tapauk­ses­sa aja­tel­lut niin teh­dä täs­sä vie­lä ennen lumien tuloa, jot­ta sit­ten tal­vel­la taas pär­jää, joten sikä­li tämä ei toi­saal­ta oli­si parem­paan sau­maan juu­ri­kaan voi­nut sat­tua. #