Kävin aamul­la siel­lä uima­hal­lil­la. Ei se reis­su huk­kaan men­nyt, nyt­pä tie­dän ettei kan­na­ta. Siel­lä oli niin mität­tö­män pie­ni se alla­sa­lue jol­la minä pys­tyin ole­maan, ja syve­ni niin jyr­käs­ti, ettei har­joit­te­lus­ta tul­lut mitään. Sitä pait­si se on peri­aat­tees­sa kiel­let­ty­kin minun­lai­sil­ta­ni, jot­ka eivät pysy pin­nal­la. Juu­ri niin kuin etu­kä­teen olin sen aja­tel­lut­kin: siel­lä on las­ten allas uima­tai­dot­to­mil­le ja uima­tai­tois­ten allas muil­le. Tera­pia-allas oli yhtä ole­ma­ton kuin ison altaan minul­le sopi­va nurk­ka, ja sitä pait­si täyn­nä lap­sia. #

Ja vie­lä mel­kein kuusi euroa pitäi­si mak­saa sii­tä. Pitä­kää tunk­kin­ne. #

Per­jan­tai­na kävin Kelas­sa kyse­le­mäs­sä työt­tö­mäk­si ilmoit­tau­tu­mi­sen vai­ku­tuk­ses­ta kun­tou­tus­tu­keen. Vir­kai­li­ja ei tien­nyt neu­voa, eikä sen taus­ta­tues­ta­kaan ollut apua, mut­ta se pani minut kir­joit­ta­maan tilan­tee­ni ja aikoi jät­tää soit­to­pyyn­nön elä­ke­asiois­ta tie­tä­vil­le ihmi­sil­le. Mikä­pä sii­nä, kyl­lä­hän minä kir­joit­taa osaan. #

Olin läh­dös­sä uima­hal­lil­ta tänään kun soit­to tuli, mut­ta se oli jos­tain syys­tä kun­tou­tuk­ses­ta eikä kun­tou­tus­tues­ta. Ja ne vie­lä olet­ta­vat kan­sa­lais­ten otta­van näis­tä saman­ni­mi­sis­tä eri kun­tou­tus­sys­tee­meis­tä tolk­kua, vaik­kei­vät itse­kään osaa! Se kun­tou­tusih­mi­nen ei oikeas­taan sit­ten sano­nut­kaan muu­ta kuin että ohjaa asia­ni edel­leen niil­le elä­keih­mi­sil­le (joil­le sen piti alun alku­jaan­kin men­nä). Lupa­si uut­ta soit­toa tänään tai huo­men­na. #

Sit­ten kävin salil­la loh­du­tuk­sek­si repi­mäs­sä itte­ni hikeen. #