The Love of My Life
#2459. Tiistai, 10. lokakuuta 2006 klo 10.27.37, kirjoittanut Jani. 1
Kirjoitin eilen Kalorilaskurin kulutusmittariin iäkseni kaksikymmentäneljä. Se ei ollut mikään hetkellinen haksahdus, vaan ehdin sitä ennen ihan oikeasti pohtia jonkin aikaa, että kuinka vanha minä nyt olinkaan. Niin minun täytyy aina tehdä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun erehdyin siinä noin pahasti. Tuosta vain käänsin kelloa kolme vuotta taaksepäin. #
Oloni on taas ihan tyhjä ja voimaton. Vaikka olenkin yksin takaisin täällä omassa kodissani, pyörii päässäni vain “jättäkää minut rauhaan” -ajatus: haluaisin eristäytyä täydellisesti koko maailmasta, käpertyä nurkkaan, kääriä kädet pääni ympärille ja kiertyä syvälle jonnekin pääni sisäisiin sopukoihin. #
Menen huomenna ensimmäistä kertaa käymään siellä kaupungin psykiatrilla vuosien YTHS-asiakkuuden jälkeen. Vaikka kyse onkin lähinnä kai vain jonkinlaisesta yrityksestä siirrättää minut sinne puolelle mahdollisimman sujuvasti, eikä minulla siis ole sinne sen lisäksi mitään varsinaista asiaa, se tapaaminen ahdistaa minua jostain syystä. #
Tai no, kaikki tapaamisethan minua aina ahdistavat, ettei siinä sikäli mitään mystillistä ole. #
Jos tässä jotain hyvää on, niin se on se, ettei elämässäni juuri tällä hetkellä tuosta tunteesta huolimatta ole mitään oikein kunnon ahdistumisen syitä.Ahdistumisen syitä ei siis ole omassa elämässäni, mutta maailmallahan niitä syitä toki riittää: Politkovskajan murha ja Pohjois-Korean ydinkoe vaikkapa noin esimerkkeinä. Tuntuu siis ihan muuten vain siltä, että kaikki menee koko ajan entistä huonompaan suuntaan. Se tunne on ehkä kuitenkin loppujen lopuksi hivenen helpompi kestää silloin, kun mitkään ulkoiset seikat eivät ole sitä tukemassa. #
Sanoi hän, koputtaen samalla voimallisesti puuta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]10:51[/klo] Lisäsin alaviitteen ahdistumisen syistä maailmalla.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #
[…] Pelkäsin siis etukäteen taas mielettömästi, kun tänään piti mennä sinne aikuispsykiatrian poliklinikalle. Rovaniemen psykiatrilla oli kerrallaan aikaa kymmenestä viiteentoista minuuttia, ja olin ällikällä lyöty kun tuonne lääkärille päästyäni sain heti alkuun kuulla, että sitä aikaa oli minulle varattu kokonaiset neljäkymmentäviisi minuuttia, ihan kuten YTHS:llä. Lääkärillä oli tosin samaan aikaan päivystys ja hän pahoitteli etukäteen sitä että joutuu vastaamaan puhelimeen sen soidessa. […]