SJaPa-dapa-duu
#2461. Tiistai, 10. lokakuuta 2006 klo 18.07.37, kirjoittanut Jani. 8
“Merkittävä osa suomalaista audiovisuaalista perintöä on vaarassa tuhoutua, varoittaa Suomen Jazz- ja poparkisto.” #
Näköjään myös Ylen uutistoimitus harrastaa samaa kuin minä: oman nimensä tai tuotteensa nimen suomalaisittain tunnistamattomaan muotoon rusikoivien tahojen kielioppivirheiden korjaamista - Suomen jazz- ja poparkiston saatanat kun kirjoittavat oman nimensä “Suomen Jazz & Pop Arkisto”. Minusta tuo jazzkin tosin pitäisi kirjoittaa pienellä sikäli kuin tuo “Suomen” on osa yhdistyksen nimeä, niin kuin se nähtävästi on. #
Niin, ja mikä vittu se JärviSuomikin muka oikein on? Miksei sitä ole joka paikassa kirjoitettu niin kuin se pitää (Järvi-Suomi), jos se yrityksen historiasta kertovalla sivulla on jo kerran saatu osumaan oikeaan? #
Näitähän J II:n kanssa taivastelimme jo taannoin. #
En minä aina ole tällainen kielioppinatsi, vaan tämä pyhä vihani on rajoittuneen kohdistunut lähinnä tuollaisiin kollektiivien tuottamiin dokumentteihin. Yksittäisten ihmisten tapauksessa kieliopin ahtaiden rajojen rikkomista voi minusta aivan hyvin nimittää yksilöllisyydeksi ja luovuudeksi vaikka se rehellisyyden nimissä olisikin silkkaa söhellystä ja säännöistä tietämättömyyttä niistä piittaamattomuuden sijasta. Mutta heti, kun ruvetaan kirjoittamaan muidenkin kuin vain omasta puolesta, täytyy minusta siihen kielenhuoltoon panostaa ja panostaa ankarasti. #
Mainostekstissä on pointtina juuri se, että uudella tavalla kirjoitettu nimi huomataan helpommin ja jää paremmin mieleen. Se, että väärinkirjoitus alkaa ärsyttää, viestii tämän menettelyn toimimisesta.
Olin tässä taannoin mainostoimistossa duunissa tekemässä uusmeediojuttujuttua telkkariin. Siihen kuului läjä tekstiä, jonka oikoluku jostain syystä päätyi minulle, vaikka olinkin tuossa projektissa nörttiduunarin ominaisuudessa. Sitten kun tarkastuspalaverissa kävin läpi tekstin oikeinkirjoitusta ja kysyin tällaisesta TuOTEmeRKKI.com!!1!-kohdasta, että “kirjoitetaanko tämä kohta oikein vai mainoskielellä”, niin asiakkaan edustaja vastasi silmää räpäyttämättä “mainoskielellä” ja näin siirryimme eteenpäin.
Aargh, manipulaatiota!
Ainakin tuon jo aiemminkin mainitsemani -myslin tapauksessa se huonokielisyys pelaa tuotteentekijää vastaan: huomasin tuon jo kaupassa, mutta valitsin tuon kahdesta tarjolla olleesta vain dokumentoidakseni sen tänne. Seuraava myslilaatikkoni on jotain muuta, ihan vain tuosta syystä.
Mutta aina ei tietenkään voi valitettavasti lompakollaan näin äänestää, eikä se, että minä näin valitsisinkin, tietenkään vaikuta siihen, että se saattaa siltikin toimia markkinoijan eduksi, kun massat äänestävät huonoKielisyyden puolesta.
“n. Se, että väärinkirjoitus alkaa ärsyttää, viestii tämän menettelyn toimimisesta.”
Ja paccan marjat. Lähinnä noissa jää mieleen se kieliopin jölpöttäminen, tuotemerkki ei niinkään. Paitsi että moni aktiivisesti kieltäytyy ostamasta HuonOKielisiä-Tuotteita, koska jotenkin sitä ajattelee, että sama välinpitämättömyys säännöistä ja normeista on saattanut ulottua tuotteen valmistusprosessiinkin. Ja se on huono luulo se.
Olen tuossa Marimban kanssa vähän samoilla linjoilla. Huonokielinen tuote automaattisesti muuntuu mielessäni kauttaaltaan huonoksi tuotteeksi; jos mainostoimistot tätä haluavat niin sitten menettely tosiaan toimii. Mielenkiintoinen strategia.
Minäkin henkilökohtaisesti miellän sen juuri noin kuin te kaksi, mutta pelkään kuitenkin tosiaan, ettei sillä, että me kolme (ja vielä vaikka moni muukin) näin sen näemme, ole mitään merkitystä valmistajan näkökulmasta. Jos suurimmalle osalle ihmisiä se toimii juuri tuolla viivaviivaviivan kuvaamalla tavalla, jossa tietyn ärsytyskynnyksen ylittäminen riittää vain valmistajan kannalta myönteiseen ostopäätöksen, meidän äänemme hukkuvat näiden päätösten jalkoihin.
Toivoisin tietysti olevani väärässä taas tässäkin…
Vähemmistöhän me olemme, se on totta. Mutta voimme sentään tuntea ylemmyyttä, tai no, ääh.
Kai se on kuitenkin niin että suuri osa suomalaisista ei olisi edes huomannut mitään outoa tuossa maitsemassasi jogurtinkera-esimerkissä.
En siis ole lukenut mitään tutkimusta mainostekstin ärsyttävyyden vaikutuksesta kuluttajiin. Tuolla mainostoimistossa vaan tuntui niiden mainosmiesten puheita kuunnellesta siltä, että on parempi, että mainos ärsyttää ja se muistetaan kuin että sitä ei muisteta ollenkaan.
Kyseisen firman jossain historiikissa ylpisteltiin sillä, että siellä käytettiin ensimmäisinä Suomessa formaattia “Maailman. Paras. Tuote.” Historiikissa sanottiin jotain “… kielitoimisto moitti, mutta kampanja oli jättimenestys.” Voisin tuosta olettaa, että joku oikeakielisyydestä huolestunut kirjoitti Hesarin yleisöosastolle aiheesta. Ja tästä sitten mainos sai ilmaista julkisuutta.
Kyseinen firma muuten ylpisteli tekemällään Postin logon (vai mikä se nyt on, yrityksen kuvatunniste?) vaihdoskampanjalla. Firma rahasti kymmeniä miljoonia vaihtamalla postitorven siniseksi palloksi. Itseäni tuo kyseinen muutos ärsytti aivan tavattomasti. Postitorvi kun on sentään ollut postin symbolina jo muutamien satojen vuosien ajan. Mutta niin. Tulipa sitten mainostettua Postiakin.
Niin, tuota puheenaiheeksinousemistahan minä en edes vielä tässä yhteydessä tullut ajatelleeksikaan. Tässäkin sitä vaan on tullut lyötyä bensaa JärviSuomen, Sysmän luomuherkkujen ja ties minkä kaikkien muiden tahojen vääräkielisyyden lieskoihin (öh…?). Pitäisi jatkuvasti vain pitää mielessä se, että ainut todellinen keino vaikuttaa näihin on vaieta ne kuoliaaksi.