Hampurilaiset ja pirtelö
#2491. Torstai, 26. lokakuuta 2006 klo 19.59.28, kirjoittanut Jani. 16
Nyt kun Michael Björklund lähtee Strömsöstä, täytyy minun ruveta kompensaatioksi kokeilemaan perinteiselle suomalaiselle valmisruokakeittiöille eksoottisilla ainesosilla, kuten punasipulilla. Vapise siis, Veloena, sillä marginaalissa kokataan taas! #
Otetaan sata grammaa punasipulia, eli yksi muhkean kokoinen. Halkaistaan se, ja leikataan halkaisukohdasta kolme kiekkoa. Pannaan kiekot pieneen astiaan ja huljuutellaan niitä kylmän, juoksevan vesihanan alla jonnin aikaa, jonka jälkeen ne jätetään siihen astiaan lillumaan siinä kylmässä vedessä. #
(Tuon kikan minä muuten opin Ristolta.) #
Otetaan se loppu siitä äsken halkaistusta punasipulista ja tehdään siitä hakkelusta — pilkotaan se toisin sanoen niin pieniksi palasiksi kuin vain suinkin mahdollista. #
Sitten otetaan neljäsataa grammaa jauhelihaa. Minä käytin tässä kalkkunanjauhelihaa, koska siinä on vähiten rasvaa (vain seitsemän prosenttia kariniemeläisessä). Sotketaan sipuli jauhelihan sekaan ja raastetaan joukkoon vielä muutama valkosipulinkynsi. Maustetaan suolalla (kouransilmällinen, minä käytän Pan-suolaa tai Seltinin mineraalisuolaa) ja pippurilla (käytän valmiiksi rouhittua pippurisekoitusta, joka on mennyt vanhaksikin jo kaksi vuotta sitten). #
Sitten sotketaan taikinan joukkoon kaurahiutaleita. (Tämän idean minä varastin Herkut.netin omituisesta jauhelihapihviohjeesta.) Panin kaksikymmentä grammaa, vaikka olisi tuota kai mennyt enemmänkin. #
Sitten taikinasta pyöritellään reilun lihapullan kokoisia pyörylöitä, ja ladotaan ne kahdelle voipaperille. Minun taikinastani niitä tuli yhteensä 12 kpl, mikä meneekin sopivasti tasan kahteen kuuden erään. Kannattaa jättää niiden lihapallojen väliin tilaa, koska seuraava vaihe on niiden litistäminen pihveiksi. #
Seuraavaksi nämä pyörylät litistetään pihveiksi (bet you didn’t see that coming!). Minä käytin tuollaista mistä lie minulle tullutta mikälie-muovilastaa (kuvassa hieman alempana) joka oli oikein ideaalityökalu tähän hommaan. Panin toisen voipaperipalasen siihen lastan ja taikinan väliin niin ettei taikina tarttunut siihen lastaan. Litistin pyörylät noin puolen sentin ohuisiksi, jolloin niistä tuli jokseenkin täydellisesti sämpylöihin sopivia. #
Pihvit nakataan 200-asteiseen uuniin. Huuhtaistaan niitä vedessä lilluvia punasipulikiekkoja taas hanan alla ja jätetään ne sitten taas lillumaan. Sen jälkeen onkin sopivasti aikaa pyöräyttää ruokajuomaksi mustikkarahkapirtelö. #
Kumotaan kulhoon purkillinen (250 grammaa) maitorahkaa, kolme desiä rasvatonta A+-jogurttia ja desi mustikkakeittoa. Sekoitetaan käsisekoittimella kunnes on tasaista. Kaadetaan puolen litran kippoon ja pannaan jääkaappiin jäähtymään. #
Kun ensimmäinen pihvierä on ollut uunissa viisitoista minuuttia, otetaan se ulos ja pannaan tilalle toinen. Toisen erän paistuessa pestään tomaatti ja salaatti, viipaloidaan tomaatista kiekkoja ja leikataan salaatista tuota oivallista lastaa mittatikkuna käyttäen sopivia palasia. Ylimääräiset salaatinrepaleet ja tomaatinpalat syödään pois kuljeksimasta. #
Punasipuleita voi jälleen huuhtaista ja jättää ne taas lillumaan. #
Sämpylöinä tässä käytetään ruissämpylöitä, jotka nekin voisi periaatteessa näköjään tehdä itse, mutta tällä kertaa ostin valmiita Fazerin ruispaahtosämpylöitä. Kuuden sämpylän pussi on kappalemäärältäänkin juuri sopiva parille kolmen hampurilaisen satsille. #
Äkkiä ne pihvit sieltä uunista ennen kuin ne palavat! #
Heh-hee, eiväthän ne olleet vielä lähelläkään palamista. Halusin vain kokeilla, että ollaanko siellä valppaana. #
Sopivassa vaiheessa, eli noin kymmenisen minuuttia ennen pihvien uunistaottamista nakataan auki revityt sämpylät ritilän päällä sinne uuniin, jotta nekin lämpiävät (sinullahan oli se ritilä koko ajan siellä uunissa, jotta se oli valmiiksi lämmin, eikö niin?). Ainakin nämä Fazerin paahtosämpylät rapsakoituvatkin siinä samalla oikein mukavasti ja sopivasti. #
Kun toinen pihvierä on valmis, alkaa kilpailevan purilaisvalmistajan bussipysäkille jättämiä pr-tuotteita tarkkailemalla apinoidun ladontajärjestyksen noudattaminen. Ensin pannaan lautaselle pohjat, joiden päälle roiskitaan ketsuppia ja sitten vähän kurkkusalaattia. Seuraavaksi ladotaan pihvit. #
Pihvien päälle ladotaan juusto. Minä käytin Ingmanin viisiprosenttisia sulatejuustoviipaleita. Juuston päälle tomaatti. Tomaatin päälle salaatti, salaatin päälle vihdoin ne vedessä reilun tunnin ajan viruneet punasipulikiekot. #
Päälle kannet, ja kaveriksi pirtelö jääkaapista. #
Herkullista! Yhteensä kolmesta hampurilaisesta irtoaa reilut 80 grammaa hiilihydraatteja, 57 grammaa proteiinia, 22 grammaa rasvaa (josta kovia noin puolet) ja 765 kilokaloria energiaa. Pirtelöstä, jos koko sen puoli litraa naamaansa hujauttaa, tulee 30 grammaa hiilihydraatteja, 42 grammaa proteiinia, 1,1 grammaa rasvaa ja 291 kilokaloria energiaa. #
Jäljelle jääneet yhdeksän pihviä heitetään seinästä tulevalle yhdeksänpäiselle David Berkowitz-demonille samalla kun huudetaan ylimielisen naurun seasta “yrittäkääpä nyt todistaa, etten ole mielenvikainen!” ja ihmetellään, miksei Ruokamuistio enää päivity. #
Unohtuiko sinappi? Ensin sinappi sitten ketsuppi jne.muuten jarjestys oli oikea ja naytti tosi hyvalta. Miksi niita sipulin paloja,renkaita, lillutetaan siina vedessa?
Saa soveltaa sinapin kanssa, jos tykkää. Itekin joskus sovellan, tällä kertaa vain en.
Sipulin uittamisen tarkoituksena on vähän taittaa sitä kirpeyttä. Eli jos ihan siltään, raakana se jollekulle maistuu, niin jättää uittamatta!
Bookmark:eihin meni. Tätä kokeillaan vielä.
Oliko muuten sen tekemäsi Brim:in makaronilaatikon ohje jossain? Olen niin käsi etten itse löydä, muistan vain, että siitä oli jossain merkinnässäsi juttua.
Brimin makaronilaatikko resepteineen, varsågod! Olen tehnyt tuota sittemmin myös proteiinipastasta ja se on kanssa erinomaista.
Jee, kokkailumerkintä! Fanitan niitä :)
Punasipulit on kivoja. Mäkin opin vasta muutama vuosi sitten, että sellaisiakin voi käyttää. Nytkin niitä on, koska laitoin niitä salaattiin. Enää on tosin vaikea suhtautua vakavasti punasipuleihin sen jälkeen, kun koulussa yritettiin hapattaa niitä X)
Nuo paahtosämpylät on ihan parhaita!
(miksi aina laitan niin paljon huutomerkkejä ja hymiöitä. Karsin about puolet niistä jo pois ennen, kuin julkaisin tämän)
Minä maistoin punasipulia ensimmäisen kerran siitä tietoisena tässä ihan vasta, nimenomaan hampurilaisen välissä, ja siitä innostuin. Paahtosämpylöitä en tätä ennen ollut maistellut, mutta olivat kyllä helkkarin hyviä.
Punasipuli on kaunista ja hyvää. Viime kesänä, loppu kesää oli se, näin ensimmäisen kerran varrellista punasipulia kaupan. Monta huutomerkkiä perään. Ihan ihmettä sinänsä, että piti täältä maaseudunrauhasta matkata Stockmannille asti Helsinkiin sellainen ihme nähdäkseen. Sentään aika monta ruokakauppaa olen ehtinyt tähän mennessä läpi luuhaamaan, koskaan näkemättä.
Mutta mikä on perimmäinen idea sipulin liottamisessa? Kuulostaa eksoottiselta ;)
Mikä tunne: suuri tyytyväisyyden aalto, joka törmää järkytyksen seinään sekunnin sisällä.
Efektin aiheutti ensin otsikko (jee - ruokamerkintä! Paljon kuvia!) ja heti perään tieto Michael Björklund katoamisesta ruudusta. Mitä tarkoitusta televisiolla enää on tämän jälkeen… Tiinakin vaan kikkailee Ruotsin ympärys matkallaa, eikä ole yhtään kiva. Sikstoiseen Michael Björklund on televiision seksikkäin mies evö.
Hulluna puutarhurina en malta myöskään pitää suutani tuosta punasipulista. Jostain oudosta syystä ne penteleet on vaikealuontoisempia kasvatettavia kuin tavalliset sipulit. Ja tuo sipulin liotuskikka oli paljastuessaan minulle eräänä turhautuneena päivänä varsinainen emäpetos. Minä kun olin luullut, että miedon makuinen sipuli on oma lajikkeensa ja jopa yritin sellaisia (salaattisipuli, eikö kuulosta miedolta?) viljellä - eivätpä olleet mietoja ei. Sitten erään kerran syödessäni toverini luona salaattia, jossa oli mietoa sipulia kysyin heti, että mikä lajike on kyseessä. Ystäväni ei tiennyt - tavallisia sipuleita K-Kaupasta, kuulemma. Onneksi hoksasi lisätä perään, että liotti mokomat ennen salaatoimista, ja minä vältyin näin turhalta markettireissulta…
-C-: Enpä ole minäkään varrellisia punasipuleita nähnyt, muttenpä kyllä voi väittää kovin tarkkaan sitä HeVi-osaston punasipulijaostoa tätä ennen tutkailleenikaan. Valkosipuliosaston kyllä olen ruukannut tutkia hyvinkin perinpohjaisesti aina.
Liottamisessa ei tosiaan mitään tuota maun kirpeyden loiventamista perimmäisempää tarkoitusta ole. Saada kaiketi vain suurin osa niistä sipulin itkettävistäkin rikkiyhdisteistä reagoimaan vesijohtoveden kanssa suun syljen sijasta, mikäli ihan arvata pitäisi, ja minun pitäisi, koska täsmällistä kemiallista tietoutta tuon kikan taustalla vaikuttavista tekijöistä minulla ei ole. Veikkaisin siis että se syy on sama kuin miksi sipulin kuorintaa suositellaan tehtäväksi vesihanan alla jos haluaa välttyä kyyneliltä.
V: Mukavaa, että isotöinen merkintä ilahdutti, ja ikävää tuottaa pettymys Strömsö-uutisella.
Minua hämmensi punasipulin kanssa hetken tuo Kansanterveyslaitoksen elintarviketietopankki, johon olen oppinut luottamaan kuin IVYyn siinä, että sieltä löytyy ihan kaikk; eipä löytynyt punasipulia. Tein sitten villin oletuksen, että sen ravintoarvot ovat täsmälleen samat kuin tavallisen sipulin, mikä ei sikäli olekaan kovin kaukaa haettua, että punasipuli on vain keltasipulin värimuunnos, mutta taas toisaalta punasipulissa on ainakin flavonoideja älyttömän paljon enemmän kuin tavallisessa, joten mene ja tiedä sitten.
Millainen on valkosipulitilanne? Itse en niitä kaikista tarkimmin tutki, mutta havaintojeni mukaan saatavilla on yleensä kovin pienkyntisiä kiinalaisia. Joskus olisi mukavaa marinoida isokyntisiä ei-kiinalaisia.
Ja tuota sipulinliotusta aion joskus kokeilla pelkästä kokeilemisen ilosta. Tykkään raa’asta sipulista muutenkin :)
Ainakin tuossa Prismassa se valkosipulitilanne on minusta oikein hyvä, ollut ainakin tähän asti. On monenlaista eri muotoista ja kokoista - niitä pieniä yksikyntisiä kiinalaisia ja muhkean iso- ja monikyntisiä… espanjalaisiakohan nuo nyt olivat? Sitä en mene vannomaan että oliko siellä kotimaisia nyt viimeksi kun katsoin. Ainakin kotimainen parsakaali oli loppu, tilalle oli tullut jotain eurooppalaista, valmiiksi muoviin pakattua. Kasviksissa yritän suosia kotimaista aina kun se vain on mahdollista.
Pakko oli tulla vielä tähän päivittelemään, että ooko nähäny sen Strömsön uuen kokin!
Siis enhän missään nimessä ole rasisti, mutta laiha kokki? Olen todella epäluuloinen. Annetakoon nyt kuitenkin vielä mahdollisuus… Tuossa kuvassa ei näy, mutta ainakin on tukka hyvin hänellä.
Koskas muuten teet taas jotain kokkailuja? Huvittais itteäkin kuvitella kokkaavansa :)
Oho! En ollu nähäny… tuosta kuvasta tuli kyllä mulle ensimmäisenä mieleen Trainspottingin Begbie.
Kokkailenhan minä tässä parhaillaankin, se vaan on tuota vanahaa tuttua makaroonilaatikkoa joten siinei ole paljon kertomista. Vaikka ostin ja käytin siihen kyllä tällä kertaa uusia aineksia, nimittäin Myllyn Parahaan keltaista sydänmakaronia ja Järvi-Suomen Portin OK-jauhelihaa, josson sekaisin kalkkunaa ja possua. Saa nähä miltä maistuu, mutta ainakin tuo keltainen sydänpasta näytti ihan pirun hyvältä!
[…] Sivutaanpa ruoka-aihetta yleisön pyynnöstä. Ei tämä tosin varsinaisesti toivottua kokkausta sisällä, mutta suuhunpantavista on kuitenkin ensisijaisesti kyse. Lopussa vähän muustakin. […]
[…] ruoka-aihetta yleisön pyynnöstä. Ei tämä tosin varsinaisesti toivottua kokkausta sisällä, mutta suuhunpantavista on kuitenkin ensisijaisesti kyse. Lopussa […]