Vii­si­vuo­tias Han­nah Kla­mec­ki pel­kää pime­ää, ötö­köi­tä ja outo­ja ääniä. Sii­tä huo­li­mat­ta hän pys­tyi vael­ta­maan yksi­nään kak­si yötä Kan­ka­keen pii­ri­kun­nan met­sis­sä sen jäl­keen kun hänen isoi­sän­sä oli meneh­ty­nyt uides­saan. #

“Minua pelot­ti kun ketään ei ollut”, Han­nah ker­toi per­jan­tai­na sen jäl­keen kun hän oli lopul­ta­kin löy­tä­nyt apua. “Etsin mök­kiä ihan koko maa­il­mas­ta… yri­tin seu­ra­ta jokea min­ne se menee, ja jou­du­din eksyk­siin.” #

Hän ei nuk­ku­nut, syö­nyt eikä juo­nut mitään, mut­ta kun hän käve­li ulos met­säs­tä per­jan­tai­na puo­li yhden­tois­ta aikoi­hin --- alas­to­ma­na kos­ka uima­pu­ku oli alka­nut kutit­taa --- hänel­lä oli muka­naan kou­ral­li­nen vadel­mia. Han­nah suun­nit­te­li anta­van­sa ne mum­mil­leen, Shei­la Kla­meckille, voh­ve­lei­ta var­ten. #

“Sääs­tin nii­tä aamiais­ta var­ten”, hän sanoi Kan­ka­keen sai­raa­las­sa, sylis­sään uusi nal­le­kar­hu. #

Lää­kä­rei­den mukaan hän on täy­sin ter­ve vaik­ka oli­kin vael­lel­lut alas­to­ma­na myrk­ky­su­mak­kien täyt­tä­mäs­sä met­säs­sä Kan­ka­kee-joen lähel­lä, Momencessa. Hänel­lä oli haa­vo­ja ja naar­mu­ja var­pais­ta nenän­pää­hän, ja hän oli uuvuk­sis­sa. Mut­ta elos­sa. #

Chica­go Sun-Times: Girl, 5, safe after 2 nights lost in woods (suo­men­nos oma­ni) #