Jopa jän­nit­ti etu­kä­teen, kun vein sijoit­ta­van samas­tu­mi­sen idean ryh­mään. Tun­tuu että jän­nit­tä­mi­nen kor­re­loi suo­raan sen kans­sa että miten pal­jon jon­kin ker­to­mis­ta suun­nit­te­lee enna­kol­ta. Jos menee pää tyh­jä­nä, ei jän­ni­tä etu­kä­teen ollen­kaan. Pai­kan pääl­lä sit­ten kyl­lä­kin aina ihan mis­tään riip­pu­mat­ta. Mut­ta se on aika yllät­tä­vää, että vie­lä tähän­kään päi­vään men­nes­sä ei tuo jän­ni­tys ole kui­ten­kaan siir­ty­nyt tuon kau­em­mak­si itse päi­väs­tä; samaan aikaan jat­ku­vat, tyy­pil­li­ses­ti ker­ran kuus­sa ole­vat lää­kä­ria­jat­kin jän­nit­tää yhä vie­lä­kin jo päi­viä tai vii­meis­tään päi­vää ennen itse tapaa­mis­ta. #

Idean vas­taan­ot­to oli aika mie­len­kiin­toi­nen, sil­lä kes­kus­te­lua syn­tyi aika pal­jon. Aina­kin pal­jon enem­män kuin mitä olin odot­ta­nut. Tera­peut­ti­kin oli ilmei­sen kiin­nos­tu­nut (ja tar­jo­si ammat­ti­lais­nä­kö­kul­maa­kin jon­kun ver­ran), mis­tä olin saman­ai­kai­ses­ti ylpeä ja nolos­tu­nut, kun nyt olen noi­den kir­jo­jen takia aivo­pes­ty ajat­te­le­maan, että ryh­mä­läi­set kil­pai­le­vat tera­peu­tin huo­mios­ta, ja täs­sä itse sain sitä ihan sel­väs­ti ja vas­taa­vas­ti muut sit­ten ehkä tun­si­vat mus­ta­suk­kai­suut­ta - tai siis niin minä nyt ajat­te­len auto­maat­ti­ses­ti luke­ma­ni takia. En kyl­lä­kään näh­nyt sitä kenes­sä­kään tai ais­ti­nut kes­kus­te­lus­sa. Ehkä sit­ten olen sokea tai pro­ji­soin sen tun­teen jon­ne­kin muu­al­le… mut­ta tämä on sit­ten jo se ongel­ma mikä psy­koa­na­lyyt­ti­ses­ta ajat­te­lus­ta seu­raa, eli että mitä tahan­sa voi tapah­tua, ja kaik­ki on seli­tet­tä­vis­sä teo­rian mukai­ses­ti ali­ta­jui­sek­si tai tie­dos­ta­mat­to­mak­si työs­ken­te­lyk­si ja mitään ei voi todis­taa oikeak­si tai vää­räk­si. #

Lisää jän­nit­tä­mis­tä ja ahdis­tus­ta on näh­tä­väs­ti kui­ten­kin odo­tet­ta­vis­sa, mikä­li jotain voi pää­tel­lä sii­tä että van­hem­mat ryh­mä­läi­set (siis kau­em­min ryh­mäs­sä olleet) sitä koke­vat, mikä ilmei­ses­ti pitäi­si näh­dä merk­ki­nä pro­ses­sin toi­mi­mi­ses­ta. Eli kun van­hat tutut mal­lit alka­vat mur­tua, tun­tuu kipua, joka aiheut­taa pro­ses­sin vas­tus­tus­ta, mikä ilme­nee halut­to­muu­te­na ilmaan­tua pai­kal­le tai ahdis­tuk­se­na niin teke­mi­ses­tä, kos­ka tie­toi­nen mie­li kui­ten­kin näkee sen ainoa­na rat­kai­su­na van­ho­jen mal­lien aiheut­ta­mil­le ongel­mil­le. Mut­ta hyvä näi­tä on vie­lä täs­sä vai­hees­sa ana­ly­soi­da kun ei itse ole sitä koke­nut. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]13.10. 13:54[/klo] Kor­ja­sin vial­li­set viittaukset.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]14.10.2005 10:13[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]24.1.2007 12:35[/klo] Nyky­ai­kais­tin tyy­liä. Vii­la­sin ensim­mäis­tä vir­ket­tä. Pois­tin tur­han toistolinkin.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]30.2.2008 14:46[/klo] Pois­tin Por­ti­ton port­ti -linkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #