Hän tuli yöl­lä, hil­jaa kun nukuin. #

Herä­sin rau­hai­sas­ti, sil­lä tie­sin, että se on hän. Hän silit­ti pää­tä­ni, ja sit­ten käten­sä aut­toi minut vuo­teel­ta­ni. Kat­soin hänen kas­vo­jaan, ja hän hymyili.

Minä sylei­lin hän­tä, sil­lä niin kau­nis hän oli.

Hän vas­ta­si, ja sanoi: “olet­ko val­mis.” Minä pukeu­duin, läh­dim­me. #

Ja lopus­sa minun oli läm­min ja hyvä olla. #