Leijonan jälkikirjoitus
#611. Tiistai, 5. lokakuuta 2004 klo 10.34.46, kirjoittanut Jani. 0
Välillä itseänikin hämmästyttää se, miten ulkokohtaisesti kykenen suhtautumaan oman pääni tonkimiseen. Tuon eilisiltaisen vuodatuksen aikanakaan ei missään vaiheessa tuntunut siltä, että tekisin tässä jollain tavalla itselleni hallaa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että sen jälkeen, kun olin jo sammuttanut koneen ja käymässä nukkumaan, iski jonkinlainen iljetyksen, likaisuuden ja alastomuuden tunne, jota en aiemmin ole täällä laverreltuani kokenut. #
Veikkaan, että tämä johtui juuri tuon syväluotauksen kaksipuolisuudesta, eli sisäisestä ristiriidasta, jonka tuloksena vääjäämättä kumpaa tahansa puolta tärkeämpänä pitävän silmissä toisen puolen, siis toisen puolen minusta, on oltava vastenmielinen. Olen siis joko tekopyhä, koska sillä tietoisuuteni tasolla, jolla moraalini on voimassa, uskon olevani sen moraalini mukaisiin tarkoitusperiin pystyvä (mitä en siis ole), tai sitten omia, hyvinä pitämiäni elämänsääntöjä vastoin toimiva moraaliton nilkki. #
Tänä aamuna olen taipuvainen pitämään jälkimmäistä arviota oikeaanosuvampana, huomattuani, että naisten keskinäisessä vihanpidossa5.10. klo 1:24 kirjoitettu merkintä; voihan puuttuvat permalinkit! on jotain minua sairaalloisesti viehättävää. #