Tyhjänpäiväisen viihteen suurkuluttajaksi tai ahmijaksi
#6374. Keskiviikko, 24. lokakuuta 2007 klo 23.09.42, kirjoittanut Jani. 0
Aina välillä minä leikittelen ajatuksella että osaisin olla täysin piittaamaton mistään, niin kuin tuosta syömisestä. Söisin vain aivan holtittomasti, niin kuin teinkin vain vielä muutama vuosi sitten. Kuvitelmissani siihen ei liity sitä masentavaa itseinhon tunnetta joka minut silloin oikeasti aina valtasi heti ahmimisen jälkeen. #
Samalla lailla haaveilen, että rupeaisin kaiken tyhjänpäiväisen ja kaikki tyhjäpäiset ihmiset onnellisina ja tyytyväisinä pitävän viihteen kuluttajaksi. Tekisin tietoisen päätöksen olla välittämättä siitä miten suunnattoman vastenmielisiä sellaiset ihmiset minusta ovat, ja jotenkin pystyisin suggeroimaan itseni olemaan näkemättä kaiken sen tyhjänpäiväisyyttä. #
En tuntisi mitään vastuuta tai syyllisyyttä siitä että maailma on päin persettä enkä mitään velvollisuutta yrittää parantaa asioita millään lailla. Keskittyisin täysin omaan napaani niin kuin niin monet muutkin tekevät, koska sillä ei kuitenkaan lopultakaan ole mitään väliä. #
Mässäily minulta ehkä onnistuisikin, mutta jälkimmäinen tuskin koskaan, koska populaariviihteen kuluttamiseen opetteleminen tuntuu minusta jo pelkkänä ajatuksenakin yhtä mielekkäältä kuin lasinsirujen syömiseen opettelu luultavasti tuntuisi. #