Päi­vän blo­gis­ke­ne-uuti­nen on tie­tys­ti Panun vetäy­ty­mi­nen näyt­tä­möl­tä. Sii­tä, onko kysees­sä mark­ki­noin­ti­kik­ka vai jotain pysy­väm­pää, lie­ne­vät peril­lä vain mie­hen hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tun­te­vat. #

Leh­ti­myy­jä soit­ti, ja täl­lä ker­taa vas­ta­sin, kos­ka tämä antoi poik­keuk­sel­li­ses­ti nume­ron­sa näkyä. Ehkä tämä oli se aiem­min tun­te­ma­ton nume­ro, joka on soi­tel­lut enem­män tai vähem­män satun­nai­ses­ti jo viik­ko­jen ajan. Toi­vot­ta­vas­ti, sil­lä sen myö­tä voi­si myös toi­voa, että sil­tä jäi­si nyt sit­ten rau­haan. #

Lupai­li “mei­dän las­kuun” tal­ven leh­det. Kysyin, että siis ilmai­sek­si­ko. Selit­ti, että vuo­den leh­det, jois­ta mak­se­taan vain puo­li vuot­ta. #

Luet­te­le­mis­taan poi­min Mik­ro­Bi­tin, ja kysyin, pal­jon­ko sil­le tuli­si hin­taa. Kol­me­kym­men­täyh­dek­sän euroa. #

Kol­me­kym­men­täyh­dek­sän euroa, juma­lau­ta! Vaik­ka se oli­si ollut koko vuo­den nume­roi­den hin­ta, minus­ta sekin oli­si ollut kal­lis­ta! #

No tämä myy­jä­miek­ko­nen oli kyl­lä hyvä sikä­li, että ymmär­si heti, kun sanoin, että lii­an kal­lis, ettei kaup­po­ja tule, ja lopet­ti jo ennen kuin ehdin hei­tel­lä. #

Sen sijaan minä aion kyl­lä tila­ta Mie­len­ter­veys-leh­den, kos­ka sen saa opis­ke­li­ja-alen­nuk­sel­la, ja vaik­ka se onkin yhtä hin­ta­va ja hin­taan näh­den ohuem­pi läpys­kä kuin Mik­ro­Bit­ti, niin sen minä olen itse valin­nut ja halun­nut. Näi­hin kau­pus­te­lui­hin minä olen jos­kus har­voin tart­tu­nut sil­loin, kun olen usko­nut teke­vä­ni edul­li­set kau­pat tar­jouk­sen myö­tä, mut­ta tämä oli kau­ka­na sii­tä. #

Saa­ko­han leh­ti­myy­jän puhe­lin­nu­me­ron jul­kais­ta? #

Sit­ten tämän päi­vän ruo­ka-aihee­seen. Ostin Uncle Ben’s -pika­rii­siä. Ihan ihme höt­töä! Kuin rii­si­mu­ro­ja. Ajat­te­lin, että nor­maa­lin kah­den­kym­me­nen minuu­tin sijas­ta vii­des­sä minuu­tis­sa keit­ty­vät rii­sit­hän ovat nero­kas kek­sin­tö, ja vie­lä hal­vem­pia­kin kuin ne kau­em­min kei­tet­tä­vät. Syy lie­nee sii­nä, että nämä eivät tur­poa niin kuin perin­tei­set, joten nämä lop­pu­vat­kin sit­ten pikai­sem­min. #

Lopuk­si vie­lä lyhyes­ti masen­nuk­ses­ta. Tote­sin, että olin oikeas­sa, kun olin ana­ly­soi­nut vii­me­ai­kai­sen mie­len­ti­la­ni jon­kin­lai­sek­si kote­loi­tu­mi­sek­si. Ensim­mäi­nen aktii­vi­nen sohai­su kipei­den asioi­den suun­taan, ja heti taas tun­tuu. Hyvä sikä­li, etten ole kadot­ta­nut kos­ke­tus­ta omaan mie­lee­ni, huo­no sikä­li, etten siis ole nk. paran­tu­nut. #

Ja nyt minä menen syö­mään sitä rii­siä, jon­ka huo­ma­sin juu­ri keit­tä­nee­ni juu­ri sii­nä kat­ti­las­sa, johon ei ole kant­ta, joten vet­tä ei voi lirut­taa pois, seas­ta. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]28.11.2005[/klo] 20:27 Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #