- Synk­käi­kä­vää ja suo­leen vetoa Suomessa -

Muku­la­ki­vi­ka­dut ovat saa­ta­nas­ta. Mut­ta menen asioi­den edelle.

Se on saa­ta­nas­ta, että lin­ja-auto­la­kon takia jou­tuu herää­mään aamul­la puo­li vii­del­tä ehtiäk­seen mat­ka­kes­kuk­seen ennen Express­bus­sin läh­töä. Kos­ka minul­la ei ole pel­ti­leh­mää, koko nel­jän­kym­me­nen­vii­den minuu­tin mat­ka pitää tait­taa eväs­rep­pu seläs­sä kävel­len ja len­to­lauk­kua peräs­sä raa­ha­ten. Kun pää­sen ulko-ovel­le, totean, että ulko­na sataa vet­tä. Ahdis­taa. #

Kun näis­sä olo­suh­teis­sa jou­tuu vetä­mään sitä len­to­lauk­kua pit­kin muku­la­ki­vi­ka­tu­ja, voi vain tode­ta, että ne ovat saa­ta­nas­ta. Olo­suh­teet ja muku­la­ki­vi­ka­dut. Ja sit­ten pitää vie­lä ohit­taa X:n asun­to. Ahdis­taa. #

Hyvä­nä puo­le­na muku­la­ki­vi­ka­dun muku­la­ki­vis­sä pomp­pi­van ja rys­kää­vän len­to­lau­kun ansios­ta voi surut­ta pääs­tel­lä suo­lis­to­kaa­su­ja ulos, kos­ka ei ole mitään pel­koa sii­tä, että joku kuu­li­si, kos­ka sii­nä ryti­näs­sä ei kuu­le omia aja­tuk­si­aan­kaan. #

Toi­nen hyvä puo­li on se, että… het­ki­nen, ei se ollut­kaan hyvä, vaan huo­no puo­li, että kun tänä ilta­na, eli ensi yönä yhdel­tä tulen takai­sin, ei sii­hen aikaan mene enää lin­ja-auto­ja (oli lak­ko tai ei), joten sama mat­ka täy­tyy kävel­lä uudes­taan. Luul­ta­vas­ti sil­loin­kin sataa. Ahdis­taa.