#

Haluai­sin tähä­nas­tis­ta elä­mää­ni pidem­män mit­ta­kaa­van pers­pek­tii­viä asioi­hin. Siis niin kuin sel­lais­ta, jon­ka perus­teel­la voi­si arvos­tel­la jär­ki­pe­räi­ses­ti sitä mihin suun­taan maa­il­ma ja koti­maa­ni on menos­sa. Esi­mer­kik­si että mil­lä taval­la väki­val­lan­teon koh­teek­si jou­tu­mi­nen on tilas­tol­li­ses­ti kehit­ty­nyt, sano­taan nyt vaik­ka toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen. Tai ympä­ris­tön pilaan­tu­mi­nen. Joi­den­kin asioi­den, esi­mer­kik­si suku­puo­li­sen suun­tau­tu­mi­sen suvait­se­vai­suu­den suh­teen minul­la on sel­lai­nen pers­tun­tu­ma, että het­kel­li­sis­tä taka-aske­leis­ta huo­li­mat­ta asiat ovat kehit­ty­neet pää­sään­töi­ses­ti parem­paan suun­taan. Tois­ten asioi­den suh­teen pers­tun­tu­ma­ni on päin­vas­tai­nen, ja vali­tet­ta­vas­ti enin osa asiois­ta tun­tuu kuu­lu­van tähän jäl­kim­mäi­seen luok­kaan. #

Jos oli­sin syn­ty­nyt niin, että tämä vii­me sodan lop­pu­mi­ses­ta alka­nut ajan­jak­so sisäl­tyi­si koko­nai­suu­des­saan aikui­suu­tee­ni, minul­la saat­tai­si olla sitä nykyis­tä laa­jem­paa pers­pek­tii­viä. Mut­ta toi­saal­ta ongel­ma ei ole pel­käs­tään oman his­to­ria­ni lyhyys, vaan myös ihmis­mie­len hei­ve­röi­nen kyky täl­lai­seen laa­jem­paan pers­pek­tii­viin: voi­sin hyvin­kin olla ihan yhtä sokea nyky­het­ken ulko­puo­lel­le jää­neel­le kehi­tyk­sel­le kuin mitä nyt­kin olen. Sik­si jon­kin­lai­set sel­keät mit­taus­tu­lok­set näi­den asioi­den kehi­tyk­ses­tä vuo­si­kym­men­ten kulues­sa oli­si­vat avuk­si. Tai edes näi­hin asioi­hin pereh­ty­nei­den asian­tun­ti­joi­den van­kat käsi­tyk­set. #

Sehän on sel­vää, ettei­vät esi­mer­kik­si kan­sa­lai­soi­keu­det ole siel­tä hel­poim­mas­ta pääs­tä mitat­ta­via asioi­ta, mut­ten tähän men­nes­sä ole löy­tä­nyt edes huo­no­ja yri­tyk­siä kuva­ta näi­tä tren­de­jä. Huo­not­kin yri­tyk­set oli­si­vat parem­pi kuin ei mitään, sil­lä niis­sä­kin oli­si kui­ten­kin jon­kin­lais­ta dataa jon­ka poh­jal­ta spe­ku­loi­da, vaik­ka joh­to­pää­tök­se­nä oli­si­kin, että totuus on mie­les­tä­ni päin­vas­tai­nen kuin mitä miel­tä datan tuot­ta­nut tut­ki­ja on ollut. Nyt minul­la ei ole muu­ta kuin noi­ta hämä­riä aavis­tuk­sia asioi­den kehit­ty­mi­sis­tä, ja aina­kin lää­kä­rit var­mas­ti väit­täi­si­vät, että aavis­tuk­se­ni hei­jas­te­le­vat lähin­nä hen­ki­lö­koh­tais­ta hen­kis­tä ter­vey­den­ti­laa­ni. #

En kui­ten­kaan väi­tä, ettei sel­lais­ta tie­toa, mitä täs­sä kai­pai­len, ole ole­mas­sa ja saa­ta­vil­la, sil­lä kyse voi ihan hyvin olla sii­tä­kin, etten vain osaa etsiä sitä. Niin kuin täs­tä­kin mer­kin­näs­tä var­maan ilme­nee, koko aja­tuk­se­ni on niin yleis­luon­toi­nen ja hämä­rä, että sen tii­vis­tä­mi­nen muu­ta­maan täs­mä­ha­kusa­naan ei ole kovin help­poa. Paras osu­ma, jon­ka tuos­sa äsken sain, tun­tuu vah­vis­ta­van käsi­tys­tä­ni suku­puo­li­seen suun­tau­tu­mi­seen suh­tau­tu­mi­sen libe­ra­li­soi­tu­mi­ses­ta. Mut­ta entäs ne asiat, joi­den uskon kehit­ty­neen huo­nom­paan suun­taan? Mureh­din­ko tur­haan vai aihees­ta? #