Kir­jo­lo­hi­pa­la­nen on kyl­ki­ruo­dois­ta puh­taak­si ton­git­tu ja suo­lat­tu, koti­kal­ja käy­mäs­sä, pik­ku­kink­ku ja laa­ti­kot ostet­tu. Niin nohe­va en sen­tään ole, että laa­ti­kot itse teki­sin. Niin ja rah­kan ainek­set on myös, pait­si ehkä se olen­nai­sin eli luu­muso­se, joka tie­ten­kin unoh­tui. Oli­si pitä­nyt kir­joit­taa kaup­pa­lis­ta niin kuin äiti käs­ki. #

No onnek­si, vaik­ka toi­saal­ta pie­nek­si pet­ty­myk­sek­si, huo­ma­sin (vas­ta yhdek­sän­nen ker­ran luet­tua­ni sen Spar-kau­pan aukio­lo­la­pun), että ei se aat­to ole­kaan vie­lä huo­men­na vaan vas­ta yli-. Edel­lis­lu­ke­mal­la se ei vie­lä aiheut­ta­nut tätä älyn­vä­läys­tä, vaik­ka jo herät­te­li muis­ti­ku­via Chris­ti­nan kalen­te­ris­ta ja ihme­tys­tä, että miten­kä se nyt meni­kään. #

Minä tar­vit­sen aina täm­möi­sen ex tem­po­re (o mores!) -lähes­ty­mis­ta­van, jot­ten ahdis­tui­si; jos oli­sin suun­ni­tel­lut etu­kä­teen käy­vä­ni tänään kau­pas­ta jotain muu­ta­kin kuin sen alun perin tar­koit­ta­ma­ni Fenix Fitin (huo­mio, Hartwall: pro­duct place­ment!), tus­kin oli­sin edes saa­nut läh­de­tyk­si. Nyt, kun en suun­ni­tel­lut, minul­la on siis jo jou­lun ajan ruo­ka­ti­lan­ne yllä kuva­tul­la taval­la hyvä, joten ei tar­vi ahdis­tua sii­tä enää sen enem­pää. #

Voin­kin siis kes­kit­tyä huo­men­na sii­voam lor­vai­luun. #