Aattoabend
#819. Perjantai, 24. joulukuuta 2004 klo 17.41.28, kirjoittanut Jani. 10
Kävin pyykkituvassa toteamassa, että koko päivä on auki, joten siirsin alunperin huomisillalle tarkoittamani pyykkivuoroni tälle päivälle. Kun olin pyykännyt, aloin jouluaterialle! Herkkua on siinä monenlaista: salaattia on neljää lajia, laatikoita kolmea, ja lisäksi juustoa, lohta ja tietysti kinkkua. Näyttääpä epämääräiseltä kuvassa, mutta se johtuu vain valosta ja huonosti korjatusta valkotasapainosta. #
Syönnin päälle sitten avasin sen vielä jäljellä olleen lahjan, josta paljastui ensin geishoja ja sitten pipo ja kaulahuivi. #


Iloista joulu Jani! :)
Kiitoksia, kiitoksia! Samoin myös sinulle! :)
olin innoissani toivottelemassa, että unohdin laittaa nimeni
ja kiitos :)
Ai, danahan se siellä! Mukava nähdä sinua(kin) täällä(kin).
mutta minäpä olenkin nähnyt sinut monta kertaa!
hehheh
toivottavasti ruoka maittoi, olit laittanut ne niin hienosti esille
dana: “mutta minäpä olenkin nähnyt sinut monta kertaa!”
Aivan taatusti! Siitä täällä pidetään huoli, että naamani jalot kaaret ja möykyt eivät jää kenellekään vieraiksi.
“toivottavasti ruoka maittoi, olit laittanut ne niin hienosti esille”
Oli oikein maittavaa, kiitoksia. Etenisi nyt vain matkallaan niin että tulisi mahaan tilaa jotta pääsisi jälkiruuan kimppuun. Luumuvaahtoa, nam!
eikös luumusose unohtunut? vai kenties mielikuvituksesi on niin rajaton, että et moista tarvitse ;)
Kiitän sinua paitsi mielikuvitukselleni asettamastasi luottamuksesta, myös siitä, että olet noin tarkkaan lukenut toilailuistani että tiesit, ja vielä muistit! :)
Kyllä, se unohtui sinä päivänä kun suurimman osan tarvikkeista hankin, mutta sitten kun olin huomannut että olin laskenut aattopäivän väärin, minulla olikin vielä seuraavana päivänä aikaa käydä siellä kaupassa täydentämässä puutteita.
Paitsi että lähi-Sparista se luumusose oli tietenkin loppu, niin että sitä yhtä riivatun torttutäytepurkkia varten piti matkustaa bussilla isoille marketeille keskelle julmetuinta jouluruuhkaa. Mutta sain minä sen soseen kuin sainkin!
sen luumuvaahdon on parasta olla ihan taivaallisen hyvää! niin hyvää, että muistelet sen makuhermoja kihelmöivää vaikutusta vielä viikkojenkin päästä.
hehheh
Oi, minä kuule muistelen sitä tälläkin hetkellä vaikka olen viimeksi syönyt sitä vuosi sitten! Ja kyllä minä sitä jo tehdessä maistelin, että yhtä hyvää siitä tuli ku äitin tekemä!