#

Kyl­lä huo­maa, että stres­saa: herään joka aamu aina vain aikai­sem­min pyö­rit­te­le­mään muut­to­asioi­ta pääs­sä­ni, ja haa­vei­len ene­ne­väs­sä mää­rin sii­tä kuin­ka sit­ten, kun tämä on ohi, sul­keu­dun uuteen kotii­ni enkä vas­taa ovi­kel­loon enkä puhe­li­meen enkä käy ulko­na aina­kaan kuu­kau­teen. Käy­tän­nös­sä pal­jon lyhyem­pi­kin aika riit­tää toi­pu­mi­seen aina­kin olet­taen, ettei täs­sä nyt käy vie­lä joten­kin huo­nos­ti. Ei pitäi­si, mut­ta mil­joo­na asi­aa­han täs­sä voi men­nä pie­leen. #

Lihak­set kipui­le­vat har­joi­tuk­sen puut­tees­ta, mut­ta min­käs teet. Moti­vaa­tio ei ole men­nyt, mut­ta penk­ki oli ensim­mäi­siä min­kä purin, että sain tuon kama­rin sii­vo­ta. Syö­mi­set­kin ovat täl­lä vii­kol­la olleet mitä sat­tuu, esi­mer­kik­si tänään päi­väl­li­se­nä ja illal­li­se­na on ruis­lei­pää, kevyt­nak­ke­ja ja Dijon-sinap­pia. Lou­naak­si tänään ja eilen oli mik­ro­läm­pi­miä pakas­te­mar­jo­ja ja jää­te­löä. Enkä minä edes eri­tyi­sem­min pidä jää­te­lös­tä, pait­si tie­tys­ti lät­ty­jen kans­sa. #

Sitä alkoi muu­ten kum­mas­ti arvos­taa Ikean “ruu­vaa jalat pai­koil­leen ja se on val­mis” -pöy­tää, kun oli pur­ka­nut tuon tie­to­ko­ne­pöy­dän. Sii­hen ei ole kokoa­mis­oh­jet­ta­kaan tal­les­sa, joten saa sit­ten näh­dä mikä sii­tä tulee, jos se vie­lä pitää koo­ta. Mah­dol­li­ses­ti ei tar­vit­se. Työ­er­go­no­mial­taan tämä Ikean olo­huo­neen pöy­tä ei kyl­lä ole paras mah­dol­li­nen näy­tön alle. Tulee mie­leen se van­ha kuval­li­nen vit­si evo­luu­tios­ta. #

Kel­tin­mäen lap­sia ei kyl­lä tule ikä­vä. Ei kai niis­sä muu­ta vikaa ole, mut­ta ne kir­ku­vat. Enkä nyt tar­koi­ta sem­mois­ta las­ten nor­maa­lia, rie­hues­saan pitä­mää melua, vaan nämä tääl­lä ihan oikeas­ti kir­ku­vat ulko­na pää punai­se­na, niin kuin jot­kut hou­ru­lan asu­kit. Se on hiu­kan… levot­to­muut­ta herät­tä­vää. #