#

Voi, olen lyö­nyt lai­min! No kor­ja­taan­pa. #

Osa­na mar­gi­naa­lin suur­ta uudis­tu­mis­ta aion ruve­ta kut­su­maan yksit­täi­siä blo­gi­mer­kin­tö­jä­ni blo­geik­si, sil­lä mil­joo­na kär­päs­tä ei voi olla vää­räs­sä. Aion myös vas­tai­suu­des­sa kut­sua kolum­ne­ja, pää­kir­joi­tuk­sia sekä mui­ta leh­tiar­tik­ke­lei­ta leh­dik­si ja yksit­täi­siä tele­vi­sio-ohjel­mia tele­vi­sioik­si. Yksit­täi­set kom­men­tit kom­ment­ti- ja kes­kus­te­lu­pals­toil­la ovat vas­te­des foo­ru­mei­ta. #

Sosi­aa­li­me­dia­vam­mai­sia toi­mit­ta­jia aion sen sijaan jat­kos­sa­kin kut­sua vitun urpoik­si, ja jyr­kil­lä, suvait­se­mat­to­mil­la uskon­nol­li­sil­la näke­myk­sil­lään pie­niä lap­sia aivo­pe­se­viä aikui­sia kusi­päik­si ja nil­keik­si. #

Mut­ta se sii­tä. #

Eilen oli var­sin hyvät kes­kus­te­lut psy­ko­lo­gin kans­sa. Pääs­tiin psyy­ke­ni ja ongel­mie­ni perus­ra­ken­tei­den äärel­le, mikä oli mie­len­kiin­tois­ta sekä meta­mie­les­sä että sisäl­löl­li­ses­ti. Meta­mie­les­sä sikä­li, että aiem­min yhtä perus­ta­vaa laa­tua ole­viin kes­kus­te­lui­hin pää­se­mi­seen on kulu­nut pal­jon enem­män aikaa. #

Ehkä se on näi­tä eri ammat­tien eri­lais­ten lähes­ty­mis­ta­po­jen ero­ja. Psy­ko­lo­gi tun­tuu minus­ta teke­vän pal­jon suo­ra­su­kai­sem­pia ja terä­väm­piä kysy­myk­siä kuin mihin olen tot­tu­nut, mut­ta pidän sitä täs­sä vai­hees­sa pel­käs­tään hyvä­nä. Olen vat­vo­nut pää­ni sisäl­töä jo niin mon­ta eri ker­taa, niin monel­ta eri kan­til­ta ja niin monen eri ihmi­sen kans­sa, ettei kaik­kein kipeim­pien­kään asioi­den esil­le otta­mi­nen noin pian tun­nu lii­an pahal­ta. #

Toki sen edel­ly­tyk­se­nä on sekin, että tun­nen luot­ta­mus­ta aut­ta­jaa­ni. Sii­nä suh­tees­sa minul­la on kyl­lä käy­nyt usko­mat­to­man hyvä tuu­ri ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, ja se näkö­jään jat­kuu vie­lä­kin. #

 #

Äh, tänään­kin pitäi­si syö­dä. Ei ole yhtään ruo­ka­ha­lua. Sekin on näi­tä tal­vioi­rei­ta. Kau­pas­sa sitä vain tui­jot­taa hyl­ly­jä eikä mikään vai­ku­ta syö­mä­kel­poi­sel­ta. Eikä tilan­ne ole yhtään sen parem­pi sit­ten kun sitä ruo­kaa on lopul­ta nokan edes­sä lau­ta­sel­la. #

Sisäl­lön­tuo­tan­to­ni­kin on taas pik­kui­sen hii­pu­nut, mut­ta sii­tä en ole isom­min huo­lis­sa­ni, kos­ka ihan täy­del­li­ses­tä tyh­jyy­des­tä ei ole kyse. Monen­lais­ta vie­lä vähän lii­an pien­tä kytee pin­nan alla, ja toi­saal­ta tämä nyt on vain tätä yhtä ja samaa jamaa kaik­ki, että kun­han täs­tä vir­kis­tyy niin voi taas ruve­ta las­ket­te­le­maan samaa van­haa lii­rum­laa­ru­mia. Eihän täs­sä mis­tään tär­keäs­tä ole edel­leen­kään kyse, vain sii­tä mitä mil­loin­kin sat­tuu mie­leen juo­lah­ta­maan. #

Blo­gaa­mi­nen on kyl­lä hel­ve­tin hie­noa hom­maa. Sen hok­saa­mi­nen vain on hiu­kan entis­tä han­ka­lam­paa nyt kun se on niin arki­päi­väis­tä. Mut­ta kyl­lä se oival­lus vie­lä­kin sil­loin täl­löin iskee yhtäk­kiä jos­sain. Että kuin­ka tär­ke­ää tämä on juu­ri sik­si, että täs­sä ei ole kyse mis­tään tär­keäs­tä. #

Pic unre­la­ted but nice. #