Kolonoskopia
#12761. Torstai, 6. toukokuuta 2010 klo 18.35.58, kirjoittanut Jani. 1
Tiistaina kurvasin apoteekkiin, ja suuntasin siellä vatsaosastolle. Apteekintyttö oli oikein sujuvasti käytettävissä, joten kun en omin päin löytänyt etsimääni Colonsterilia, tiedustelin sitä. Se olikin jauheena purkissa, eikä valmiina nesteenä isossa tonkassa, niin kuin olin luullut, mistä syystä en sitä löytänyt. #
Piti ottaa neljä purkillista, koska yhdestä tulee vain litra, ja potilasohje määräsi silmiäkirvelevällä yhdysviivavirheellä, että pitää olla “4-litraa”. (Kuin vakuuttaakseen lukijan, ettei kyse ollut lyöntivirheestä, sama virhe toistettiin myöhemmin samalla arkilla uudestaan. Silmäparkani!) Kassalla avulias tyttö joutui turvautumaan kollegaan, kun ei ilmeisesti aiemmin ollut sirukorttimaksuja hoitanut. Asiakkaan käytettävät kortinlukijat tuntuvat sivumennen sanoen vihdoin alkaneen yleistyä. #
Sitten juomaan. Ei se pahaakaan ollut, vähän niin kuin Samarinia tai jotain muuta suolaa. Harmi vain, että sitä piti litkiä niin hitaasti, kahden desin erissä kymmenen minuutin välein. Sen takia se suolaisuus rupesi loppua kohden tökkimään. Vaikutukset alkoivat toisen kannullisen puolivälissä. Kyllä sillä kakka luisti ihan niin kuin pitikin. Lopulta sitä sitten ruikki peräpäästään pelkkää nestettä, joten nyt tiedän, miltä niissä japanilaisissa videoissa esiintyvistä naisista tuntuu. #
Seuraavana aamuna matkasin Töölön Mehiläiseen, joka oli kohtalaisen helppo löytää. Tosin ihmettelin kotvasen väärän oven edessä, mutta onneksi siinä oli kartta, joka ohjasi minut oikealle ovelle ennen kuin kerkesin painaa väärän oven summeria. #
Sisällä, heti aulassa oli itseilmoittautumisautomaatti, johon kokeilin korttiani, mutta automaatin mukaan henkilötiedoissani oli puutteita, minkä takia minun tuli ilmoittautua “reseptionissa”. Mitään reseptionia ei kuitenkaan kylteissä sanottu, joten kokeilin onneani kolmannessa kerroksessa, jossa oli avoin ovi vastaanotoille. Siellä vastaanottaja kirjasi minut, antoi tietosuojalomakkeen (jonka takia itseilmoittautuminen ei ollut onnistunut) ja ohjasi minut sitten kerrosta alemmas, huoneeseen 14. #
Kerrosta alempana oli suljettu ovi, jollaiset ovat kammottavia, mutta kun ei sielä muutakaan ollut, avasin sen, ja ilahduksekseni huomasin tulleeni vain samanlaiseen vastaanottotilaan kuin kolmoskerroksessakin. En kuitenkaan löytänyt huonetta 14, joten kysyin tiskiltä, joka ensin meinasi lähettää minut takaisin kolmoskerrokseen, mutta kun yli-inhimillisin ponnisteluin sain sanotuksi, että minut sieltä juuri äsken ohjattiin tänne, sainkin uudet ohjeet, joiden mukaan kohteeni oli tämän kerroksen tutkimushuone 3. #
Saavuin TH 3:n edustalla olevaan odotustilaan hyvissä ajoin, joten käväisin vessassa. Sitten istuin ja odotin jännityksen kasvaessa ja Sherlock Holmesin seikkailujen vaihtuessa Antiikkia, antiikkiaan (mutta mitä tapahtui Wenzelille?). Lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, minkä kuluessa ehdin jo pelätä, että on taas tapahtunut joku erehdys, tai että minua on kutsuttu sillä aikaa kun olin vessassa, koska olin jo ilmoittautunut, ja minun olisi pitänyt siitä lähtien vain istua odottamassa. #
Mutta sitten minut kutsuttiin, ja sain ensiksi pukea jalkaani hassut siniset housut, joissa oli takapuolella iso reikä. Sen jälkeen minut aseteltiin vasemmalle kyljelleni tutkimuspöydälle, ja kättelin lääkärin. Allani olevan paperin rahinaa vastaan taistellen yritin lyhyesti vastailla kysymyksiin oireistani, ja sitten hommiin. #
Lääkäri voiteli peräreikäni ja alkoi luodata. Suoleni alkoi vähitellen täyttyä ilmasta tavanomaiselle päinvastaisessa järjestyksessä, ja sain seurata lääkärin kanssa edessäni olevalta monitorilta tähystimen etenemistä. Ilma ei tietenkään tuntunut miellyttävältä, mutta ei se sen kummempaakaan ollut kuin mitä joudun kokemaan noin joka kerta, kun olen pitemmän aikaa ihmisten ilmoilla. #
Arviolta puolivälissä paksusuolta minut käännettiin selälleni, ja se oli minulle miellyttävämpi asento. Tosin parissa mutkassa vihlaisi hiukan ikävästi, heti sen jälkeen kun hoitaja oli rohkaissut: “hyvin sujuu!” #
Maisemat monitorilla eivät olleet järin kauniit, mutta mielenkiintoista katseltavaa se minusta oli. Yllättävän paljon töhkää siellä vielä oli edellisiltaisesta tyhjennyksestä huolimatta. Olisi toisaalta tehnyt mieli katsoa, että minkälaisella välineistöllä lääkäri luotainta ohjaa, mutta sitten olisin menettänyt jotain mielenkiintoista telkkarin sisustusohjelmasta. #
Sitten tultiin ohutsuolen suulle, ja alettiin paluumatkalle. Palatessaan lääkäri nappaili koepaloja ilmeisesti ääniohjauksella, minkä merkitystä ihmettelin kotvasen, sillä komentava “auuu-ki” tuli niin omituisella painotuksella. Lopuksi ulos ja hoitaja totesi taas ystävällisesti että hyvin pärjäsin. Minä puudutteen pyyhkimiseen tarkoitetun paperinipun kanssa housuja vaihtamaan. #
Lääkäri kertoi, ettei mitään silminnähtävää tulehdusta löytynyt eikä mitään muutakaan poikkeavaa. Hänen arvionsa mukaan kyse on todennäköisesti toiminnallisesta vaivasta, eli ärtyneestä suolesta. Sain Imodium-reseptin (loperamide englanninkielisessä Wikipediassa). #
Kassalla maksoin kunnan terveyskeskusmaksuista jäävän omavastuuosuuden ja unohdin jättää täyttämäni tietosuojalomakkeen. #
Jälkikäteen harmitti, etten älynnyt pyytää tähystysvideosta itselleni kopiota. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]2010-05-07 10:49[/klo] “a-vaa” → “auuu-ki”[/muokkaus]
[/muokkaukset] #