Amsterdam
#12854. Perjantai, 21. toukokuuta 2010 klo 12.26.23, kirjoittanut Jani. 5
Eksyimme matkalla Fleurin luokse, ja pinna alkoi jo kiristyä, mutta sitten saimme puhelimitse hyvät ohjeet emännältä itseltään, ja perillä odotti viehättävä pieni huone ja äärimmäisen ystävällinen vastaanotto. Tutustuimme myös Bambu-nimiseen sosiaalisorientoituneeseen kissaan, jonka paheena oli livahtaa vierashuoneen sängylle, mikä oli allergisten asiakkaiden takia siltä kiellettyä. Ainakin Pythagorasstraatilla kissat olivat koiria vahvemmin edustettuina, mikä kyllä saattoi johtua siitä, että miukulaiset saivat kuljeksia kadulla vapaasti. #
Ensi töikseni haukuin emännälle nokialaiseni alimpaan maanrakoon, sillä puhelimen karttatoiminto on peräisin jostain vielä sitä maanrakoakin syvemmästä paikasta.[alaviite]Tarkemmin sanottuna noksun käytettävyys on kaikenkaikkiaan suunnittelua suoraan Helvetistä. Toimintoja on ihan tarpeeksi, niiden käyttäminen vain on tehty yhtä miellyttäväksi kuin mitä kiukaalla istuminen olisi.[/alaviite] Päällepäätteeksi sain sen hyväkkään hyödyttömästä käytöstä vielä kympin laskunkin, sillä yksi paikantamiseen liittyvä Internet-toiminto oli jäänyt aktiiviseksi. EU-kuluttajaviranomainen saisi mielestäni sanoa puhelimenvalmistajille, että Internet pitää voida kytkeä puhelimesta pois päältä helposti ja varmasti, eikä miljoona eri asetusta läpikäymällä, Saatana. #
Mitähän sitten… no kolmen päivän OV-chipkaartilla oli helppo huristella ympäri kaupunkia. Tosin sisäänmenossa piti olla tarkkana, sillä osa ovista on varattu pelkästään uloskäynnille ja vain osa sisäänkäynnille, ja ratikan mallista riippuen näiden eri tarkoituksiin käytettyjen ovien paikat vaihtelivat. Kortti piti näyttää lukijalle sekä kyytiin noustessa että pois jäätäessä. Jälkimmäisestä muistuteltiin kuulutuksissa tärkeimpien pysäkkien kohdalla, ja tärkeimpien pysäkkien kohdalla kuulutettiin niiden nimet ja turistikohteet myös englanniksi. #
Kaupoissa myytiin lääkkeitä. “Hah, täällä myydään lääkkeitä päivittäistavarakaupassa!” minä naurahdin, ja jatkoin: “Mitä seuraavaksi, kohta ne varmaan laillistavat kannabiksen?” Mutta sitten huomasin, että kannabis oli jo laillistettu, VOI HYVÄ JUMALA, HOLLANTILAINEN YHTEISKUNTAJÄRJESTYS VAJOAA TÄYDELLISEEN KAAOKSEEN JA IHMISET SYÖVÄT TOISIAAN JA KÄYTTÄVÄT KANNABISTA KOKO AJAN JA SEN JÄLKEEN KOKAIINIA JA HEROTONIINIA JA MYYVÄT PERSETTÄ KADULLA YÖAIKAAN #
Tai sitten ei. (Paitsi persettä tietysti myydään, mutta sekin tapahtuu täysin laillisesti ja hyvässä järjestyksessä, ja tyhjänpäiväisiä moralisteja lukuunottamatta kaikki ovat tyytyväisiä.) #
Amsterdamiin mennessäni minua kiinnosti, näkyisikö kaupungin avomielinen maine mitenkään käytännössä. Mielestäni se näkyi: jotenkin kaikkialla ihmiset vaikuttivat valtavan ystävällisiltä, jopa julkisen liikenteen kulkuvälineiden kuljettajat. Kuten tavallista, olin ulkona liikkuessani jatkuvasti neuroottisen huolestunut siitä, että minulta varastetaan jotain, ja tunsin siitä melkeinpä syyllisyyttä poislähtiessäni, sillä ihmiset olivat kaikkialla vaikuttaneet niin… luotettavilta. Kaupunkiin ei turhaan liitetä adjektiivia iloinen. #
Kaupungin alueella näin koko neljän päivän aikana yhden pummin. Yhden! Jopa töhrijät olivat rajanneet töhrynsä siististi yhteen paikkaan, mikä vaikuttaa jo melkein epäluonnolliselta. Roskakorit tosin tursuilivat yli kaikkialla, mutta se johtui jätehuollon lakosta. #
Ikävin kokemus oli bussipysäkillä tyttölasta kurittanut läskivuori, jonka olisin halunnut työntää ratikan alle. Kuten tavallista, en tehnyt mitään. Ympärilläni oli koko joukko muitakin, jotka vain katselivat sitä. Olisin toivonut, että hollantilainen suvaitsevaisuus olisi siinä kohtaa pantu syrjään. #
Mutta kokonaisuutena arvostellen siis aivan mahtava kaupunkilomapaikka, ehdottomasti suosittelen käymään ainakin kerran elämässä. Enkä tässä näköjään edes vielä kertonut museoista tai eläintarhasta tai pannenkoekkeneista mitään. 5/5. #