Eksyim­me mat­kal­la Fleu­rin luok­se, ja pin­na alkoi jo kiris­tyä, mut­ta sit­ten saim­me puhe­li­mit­se hyvät ohjeet emän­näl­tä itsel­tään, ja peril­lä odot­ti vie­hät­tä­vä pie­ni huo­ne ja äärim­mäi­sen ystä­väl­li­nen vas­taan­ot­to. Tutus­tuim­me myös Bam­bu-nimi­seen sosi­aa­li­so­rien­toi­tu­nee­seen kis­saan, jon­ka pahee­na oli livah­taa vie­ras­huo­neen sän­gyl­le, mikä oli aller­gis­ten asiak­kai­den takia sil­tä kiel­let­tyä. Aina­kin Pyt­ha­go­ras­straa­til­la kis­sat oli­vat koi­ria vah­vem­min edus­tet­tui­na, mikä kyl­lä saat­toi joh­tua sii­tä, että miu­ku­lai­set sai­vat kul­jek­sia kadul­la vapaas­ti. #

Ensi töik­se­ni hau­kuin emän­näl­le nokia­lai­se­ni alim­paan maan­ra­koon, sil­lä puhe­li­men kart­ta­toi­min­to on peräi­sin jos­tain vie­lä sitä maan­ra­koa­kin syvem­mäs­tä pai­kas­ta.¹ Pääl­le­päät­teek­si sain sen hyväk­kään hyö­dyt­tö­mäs­tä käy­tös­tä vie­lä kym­pin las­kun­kin, sil­lä yksi pai­kan­ta­mi­seen liit­ty­vä Inter­net-toi­min­to oli jää­nyt aktii­vi­sek­si. EU-kulut­ta­ja­vi­ran­omai­nen sai­si mie­les­tä­ni sanoa puhe­li­men­val­mis­ta­jil­le, että Inter­net pitää voi­da kyt­keä puhe­li­mes­ta pois pääl­tä hel­pos­ti ja var­mas­ti, eikä mil­joo­na eri ase­tus­ta läpi­käy­mäl­lä, Saa­ta­na. #

Mitä­hän sit­ten… no kol­men päi­vän OV-chip­kaar­til­la oli help­po huris­tel­la ympä­ri kau­pun­kia. Tosin sisään­me­nos­sa piti olla tark­ka­na, sil­lä osa ovis­ta on varat­tu pel­käs­tään ulos­käyn­nil­le ja vain osa sisään­käyn­nil­le, ja rati­kan mal­lis­ta riip­puen näi­den eri tar­koi­tuk­siin käy­tet­ty­jen ovien pai­kat vaih­te­li­vat. Kort­ti piti näyt­tää luki­jal­le sekä kyy­tiin nous­tes­sa että pois jää­täes­sä. Jäl­kim­mäi­ses­tä muis­tu­tel­tiin kuu­lu­tuk­sis­sa tär­keim­pien pysäk­kien koh­dal­la, ja tär­keim­pien pysäk­kien koh­dal­la kuu­lu­tet­tiin nii­den nimet ja turis­ti­koh­teet myös englan­nik­si. #

Kau­pois­sa myy­tiin lääk­kei­tä. “Hah, tääl­lä myy­dään lääk­kei­tä päi­vit­täis­ta­va­ra­kau­pas­sa!” minä nau­rah­din, ja jat­koin: “Mitä seu­raa­vak­si, koh­ta ne var­maan lail­lis­ta­vat kan­na­bik­sen?” Mut­ta sit­ten huo­ma­sin, että kan­na­bis oli jo lail­lis­tet­tu, VOI HYVÄ JUMALA, HOLLANTILAINEN YHTEISKUNTAJÄRJESTYS VAJOAA TÄYDELLISEEN KAAOKSEEN JA IHMISET SYÖVÄT TOISIAAN JA KÄYTTÄVÄT KANNABISTA KOKO AJAN JA SEN JÄLKEEN KOKAIINIA JA HEROTONIINIA JA MYYVÄT PERSETTÄ KADULLA YÖAIKAAN #

Tai sit­ten ei. (Pait­si per­set­tä tie­tys­ti myy­dään, mut­ta sekin tapah­tuu täy­sin lail­li­ses­ti ja hyväs­sä jär­jes­tyk­ses­sä, ja tyh­jän­päi­väi­siä mora­lis­te­ja lukuu­not­ta­mat­ta kaik­ki ovat tyy­ty­väi­siä.) #

Ams­ter­da­miin men­nes­sä­ni minua kiin­nos­ti, näkyi­si­kö kau­pun­gin avo­mie­li­nen mai­ne miten­kään käy­tän­nös­sä. Mie­les­tä­ni se näkyi: joten­kin kaik­kial­la ihmi­set vai­kut­ti­vat val­ta­van ystä­väl­li­sil­tä, jopa jul­ki­sen lii­ken­teen kul­ku­vä­li­nei­den kul­jet­ta­jat. Kuten taval­lis­ta, olin ulko­na liik­kues­sa­ni jat­ku­vas­ti neu­root­ti­sen huo­les­tu­nut sii­tä, että minul­ta varas­te­taan jotain, ja tun­sin sii­tä mel­kein­pä syyl­li­syyt­tä pois­läh­ties­sä­ni, sil­lä ihmi­set oli­vat kaik­kial­la vai­kut­ta­neet niin… luo­tet­ta­vil­ta. Kau­pun­kiin ei tur­haan lii­te­tä adjek­tii­via iloi­nen. #

Kau­pun­gin alu­eel­la näin koko nel­jän päi­vän aika­na yhden pum­min. Yhden! Jopa töh­ri­jät oli­vat rajan­neet töh­ryn­sä siis­tis­ti yhteen paik­kaan, mikä vai­kut­taa jo mel­kein epä­luon­nol­li­sel­ta. Ros­ka­ko­rit tosin tur­sui­li­vat yli kaik­kial­la, mut­ta se joh­tui jäte­huol­lon lakos­ta. #

Ikä­vin koke­mus oli bus­si­py­sä­kil­lä tyt­tö­las­ta kurit­ta­nut läs­ki­vuo­ri, jon­ka oli­sin halun­nut työn­tää rati­kan alle. Kuten taval­lis­ta, en teh­nyt mitään. Ympä­ril­lä­ni oli koko jouk­ko mui­ta­kin, jot­ka vain kat­se­li­vat sitä. Oli­sin toi­vo­nut, että hol­lan­ti­lai­nen suvait­se­vai­suus oli­si sii­nä koh­taa pan­tu syr­jään. #

Mut­ta koko­nai­suu­te­na arvos­tel­len siis aivan mah­ta­va kau­pun­ki­lo­ma­paik­ka, ehdot­to­mas­ti suo­sit­te­len käy­mään aina­kin ker­ran elä­mäs­sä. Enkä täs­sä näkö­jään edes vie­lä ker­to­nut museois­ta tai eläin­tar­has­ta tai pan­nen­koek­ke­neis­ta mitään. 5/5. #

 #