marginaali

Loput

#25625. Tiistai, 20. maaliskuuta 2012 klo 17.03.39, kirjoittanut Jani.

Päi­vä­osas­to­jak­so päät­tyi tänään. Aivan alu­nal­ku­jaan­han sen piti jat­kua kuun lop­puun, mut­ta työ­har­joit­te­lu tuli ensin lyhen­tä­mään kes­toa vii­kol­la. Kos­ka suun­nil­leen kaik­ki lop­pu­ko­kouk­ses­sa tar­vit­ta­vat ihmi­set oli­vat lomil­la, ei kokous­ta voi­tu siir­tää täl­le vii­kol­le. Lop­pu­vii­kok­si ei nyt sit­ten oli­si enää ollut mitään tär­ke­ää, joten sain vapau­tuk­sen kah­del­ta vii­mei­sel­tä päi­väl­tä. Onnek­si sain pala­pe­lin val­miik­si tänä aamu­na. #

Eilen oli kurk­ku kar­hea­na. Se on ollut mone­na­kin päi­vä­nä täs­sä tal­ven mit­taan, mut­ta se on men­nyt aina illan tul­len ohi. Eili­nen ei men­nyt vaan pahe­ni yöl­lä niin, että suun­nit­te­lin jo (unis­sa­ni) kuin­ka ilmoi­tan pois­sao­los­ta­ni aamul­la. Mut­ta aamul­la sit­ten ei olo ollut­kaan niin keh­no (yhä kar­he­aa kurk­kua lukuu­not­ta­mat­ta), joten hörp­pä­sin mukil­li­sen Para-Hotia ja sil­lä hyvä. #

Koe­tan tan­ka­ta C-vita­mii­nia kii­veil­lä. Sau­naa ei ole, mut­ta kah­ta muu­ta yskän­lääk­keen aines­osaa hain var­muu­den vuok­si Sel­lon pit­kä­ri­pai­ses­ta. #

(Har­mi, että Tuo­tewi­ki näyt­tää hii­pu­neen. Sel­lai­sel­le oli­si minul­la iki­lin­kit­tä­jä­nä käyt­töä, mut­ta enpä vain minä­kään kos­kaan Tuo­tewi­kiä ole paran­nel­lut. Vaik­ka joku val­tion byro­kraat­ti­han tie­tys­ti oli­si sii­hen­kin puut­tu­nut, jos siel­lä oli­si Alkon tuot­tei­ta esil­lä.) #

Yri­tin myös etsiä mit­ta­kau­ho­ja. Mut­ta ei koko Sel­los­ta löy­ty­nyt nel­jän­nes­de­sin mit­to­ja, ja puo­len desin mit­to­ja­kin oli vain seteis­sä nel­jän muun mitan kans­sa, joi­ta en tar­vit­se. Tar­vit­si­sin vain 0,25 desin ja 0,5 desin mitat, mie­lui­ten metal­li­set. Ikeas­ta­ko pitää käy­dä hake­mas­sa? Vai onko siel­lä­kään? #

Ovatko lapset lakanneet kirkumasta?

#8950. Keskiviikko, 15. heinäkuuta 2009 klo 16.56.42, kirjoittanut Jani.

Kuollut kimalainen (negatiivi) #

Kyl­lä huo­maa, että stres­saa: herään joka aamu aina vain aikai­sem­min pyö­rit­te­le­mään muut­to­asioi­ta pääs­sä­ni, ja haa­vei­len ene­ne­väs­sä mää­rin sii­tä kuin­ka sit­ten, kun tämä on ohi, sul­keu­dun uuteen kotii­ni enkä vas­taa ovi­kel­loon enkä puhe­li­meen enkä käy ulko­na aina­kaan kuu­kau­teen. Käy­tän­nös­sä pal­jon lyhyem­pi­kin aika riit­tää toi­pu­mi­seen aina­kin olet­taen, ettei täs­sä nyt käy vie­lä joten­kin huo­nos­ti. Ei pitäi­si, mut­ta mil­joo­na asi­aa­han täs­sä voi men­nä pie­leen. #

Lihak­set kipui­le­vat har­joi­tuk­sen puut­tees­ta, mut­ta min­käs teet. Moti­vaa­tio ei ole men­nyt, mut­ta penk­ki oli ensim­mäi­siä min­kä purin, että sain tuon kama­rin sii­vo­ta. Syö­mi­set­kin ovat täl­lä vii­kol­la olleet mitä sat­tuu, esi­mer­kik­si tänään päi­väl­li­se­nä ja illal­li­se­na on ruis­lei­pää, kevyt­nak­ke­ja ja Dijon-sinap­pia. Lou­naak­si tänään ja eilen oli mik­ro­läm­pi­miä pakas­te­mar­jo­ja ja jää­te­löä. Enkä minä edes eri­tyi­sem­min pidä jää­te­lös­tä, pait­si tie­tys­ti lät­ty­jen kans­sa. #

Sitä alkoi muu­ten kum­mas­ti arvos­taa Ikean “ruu­vaa jalat pai­koil­leen ja se on val­mis” -pöy­tää, kun oli pur­ka­nut tuon tie­to­ko­ne­pöy­dän. Sii­hen ei ole kokoa­mis­oh­jet­ta­kaan tal­les­sa, joten saa sit­ten näh­dä mikä sii­tä tulee, jos se vie­lä pitää koo­ta. Mah­dol­li­ses­ti ei tar­vit­se. Työ­er­go­no­mial­taan tämä Ikean olo­huo­neen pöy­tä ei kyl­lä ole paras mah­dol­li­nen näy­tön alle. Tulee mie­leen se van­ha kuval­li­nen vit­si evo­luu­tios­ta. #

Kel­tin­mäen lap­sia ei kyl­lä tule ikä­vä. Ei kai niis­sä muu­ta vikaa ole, mut­ta ne kir­ku­vat. Enkä nyt tar­koi­ta sem­mois­ta las­ten nor­maa­lia, rie­hues­saan pitä­mää melua, vaan nämä tääl­lä ihan oikeas­ti kir­ku­vat ulko­na pää punai­se­na, niin kuin jot­kut hou­ru­lan asu­kit. Se on hiu­kan… levot­to­muut­ta herät­tä­vää. #