#

Mei­tän omas­ta pää­kir­jas­tos­ta­han minä sen Jou­ko Tur­kan Seit­se­män vel­jes­tä löy­sin, ei tar­vin­nut sen kau­em­paa etsiä. Hur­raa, Yleis­ra­dion tal­len­ne­pal­ve­lu ja koti­mai­nen kir­jas­to! #

En muis­ta­nut­kaan, mil­lai­nen kaval­ka­di 90-luvun koti­mais­ten elo­ku­vien vakio­naa­mo­ja tämä sar­ja on. Kai Leh­ti­nen, Jar­mo Mäki­nen, Mart­ti Suo­sa­lo et cete­ra — vie­lä nuo­ria, pot­ria teat­te­rio­pis­ke­li­joi­ta. #

Ihan kuten epäi­lin­kin, ei tämä nyt kat­sot­tu­na näy­tä ollen­kaan niin älyt­tö­mäl­tä kuin mil­lai­sek­si muis­tan tämän sil­loin 80-luvun lopul­la lei­ma­tun. Erit­tei­tä len­te­lee kiel­tä­mät­tä var­sin run­saas­ti, mut­tei kyl­lä yhtään sen enem­pää kuin oikeas­sa elä­mäs­sä­kään mie­les­tä­ni. Täs­sä ei todel­li­suut­ta vain ole siloi­tel­tu sil­lä lail­la kuin… no, jota­kuin­kin kai­kes­sa muus­sa tele­vi­sios­sa, ja se on vir­kis­tä­vää, aina­kin vie­lä ensim­mäi­sen jak­son aika­na. #

Kyl­lä täs­sä huo­no­ja­kin puo­lia on. Ääni­tys on pai­koin aivan onne­ton­ta. En tie­dä eikö tuon­ai­ka­sel­la tek­nii­kal­la tuon parem­paan vain yksin­ker­tai­ses­ti pys­tyt­ty ilman että mik­ro­fo­nit oli­si vie­ty suo­raan näyt­te­li­jöi­den naa­moi­hin kiin­ni, vai onko sii­nä vain rehel­li­ses­ti tyrit­ty, mut­ta puhees­ta ei joka tapauk­ses­sa­kaan mei­naa saa­da tolk­kua ilman aktii­vis­ta kor­vien höris­te­lyä. #

Voi tosin ehkä toi­saal­ta olla että riit­tä­vän koval­la äänen­voi­mak­kuu­del­la se ei oli­si ongel­ma, ja että se riit­tä­vän kova on Tur­kal­le tar­koit­ta­nut sitä että sil­loin itku ja huu­to kuu­lu­vat luon­nol­li­sel­la kovuu­del­laan. Se kuu­los­tai­si loo­gi­sel­ta jat­keel­ta sil­le näyt­te­li­jän­työn muka­na tun­tei­den elä­mi­sel­le mitä tämä jo pel­käl­lä karul­la visu­aa­li­sel­la ilmeel­lään pakot­taa teke­mään. Kun minä kui­ten­kin pel­kään kovia ääniä, niin se ei sil­tä osin tule onnis­tu­maan. #

Aina­kin ensim­mäi­sen jak­son perus­teel­la koh­tauk­sis­sa oli­si myös ollut pal­jon leik­ke­le­mi­sen varaa. Tapah­tu­mia on lii­an vähän nyky­mit­ta­puul­la mam­mut­ti­mai­seen 68 minuu­tin kes­toon näh­den. Ehkä jon­kin­lai­se­na ohjaa­jan ver­sio­na tämä menet­te­li­si, mut­ta ensi­ker­ta­lai­sen kat­sot­ta­vak­si tah­ti on hitusen lii­an hidas­ta. #

Van­hem­pien tääl­lä­käyn­nin (vii­me vii­kol­la) jäl­jil­tä jää­kaa­pis­sa­ni oli pala ras­vais­ta juus­toa, jon­ka olin aja­tel­lut käyt­tää pizzaan vii­kon­lop­pu­na. Sit­ten huo­ma­sin, että siel­lä oli myös kuusi päi­väys­van­hak­si men­nyt­tä kanan­mu­naa jois­ta pitäi­si hank­kiu­tua eroon, joten guugle­tin kuusi kanan­mu­naa ja tai­ki­nan. Tulok­set tun­tui­vat viit­taa­van kää­re­tort­tuun, mut­ta sit­ten Kata­rii­nan keit­tiös­tä löy­tyi täy­so­su­ma: kink­ku-muna­kas­rul­la. Sii­hen­hän menee munien lisäk­si myös se juus­to, joten saan syö­dä kak­si kär­päs­tä… tä, yääh! #

[#] Sii­tä tuli­kin mie­lee­ni, että yksi sel­lai­nen tv-pro­duk­tio, jon­ka haluai­sin mie­lel­lä­ni näh­dä uusin­ta­na, tai perä­ti hank­kia dvd:nä, oli­si Jou­ko Tur­kan aikoi­naan pal­jon kohua herät­tä­nyt tul­kin­ta Seit­se­mäs­tä vel­jek­ses­tä. Olin sen esi­tys­vuon­na, joka Wiki­pe­dian perus­teel­la näyt­täi­si olleen 1989, yhdek­sän­vuo­tias, ja sen­ai­kai­nen käsi­tyk­se­ni sii­tä perus­tui lähin­nä ympä­ril­lä ole­vien aikuis­ten kau­his­te­le­vaan ja pahek­su­vaan suh­tau­tu­mi­seen. Nyt sen näki­si toden­nä­köi­ses­ti hyvin eri taval­la. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]25.4.2007[/klo] 18:1 Lisä­sin iki­lin­kin Tur­kan vel­jek­sis­tä puhu­vaan kappaleeseen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]2011-07-28 18:51[/klo] 25.4.2007 18:36 Lin­ki­tin Tur­kan Wikipediaan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #