Uguk­sen ole­muk­ses­sa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­tois­ta esiin se edel­li­nen tapaa­mi­sem­me näh­däk­se­ni, että olin­ko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­mio­ta jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapai­si tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­sim­me tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puus­sa, ja has­su­na sat­tu­ma­na Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jos­sa istuin vii­mek­si­kin tuos­sa kah­vi­las­sa käy­des­sä­ni, jät­ti­pä vie­lä­pä istut­ta­vak­se­ni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­te­lu sol­jui luon­te­vas­ti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin sii­tä, ettei­vät sana­ni tul­leet­kaan ulos sor­mis­ta­ni, enkä tien­nyt onko tämä tot­ta vai blo­gia. #

Mis­tä­pä puhuim­me? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­gias­ta, me kak­si maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rive­jä ja rivien­vä­le­jä luet­tu, mut­ta pal­jon oli vii­des­sä ja puo­les­sa vuo­des­sa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­mat­ta jää­nyt­tä­kin, kiin­ni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vis­ta. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­ne­nä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itsee­ni samal­la kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miä­ni itse tuot­tei­den paris­sa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­ja­ni on nyt täy­del­li­nen!) #