marginaali

Kyklooppi

#26058. Sunnuntai, 17. kesäkuuta 2012 klo 16.51.18, kirjoittanut Jani.

Näin­pä eep­pis­tä Mar­vel-unta vii­me yönä. #

Israe­lis­sa sijait­se­van aavi­kon kes­kel­le oli raken­net­tu super­vah­va super­van­ki­la pite­le­mään vain yhtä super­voi­ma­kas­ta super­rois­toa. (Pre­mis­si antai­si ymmär­tää, että kyse oli pikem­min­kin jos­tain kos­mi­ses­ta olen­nos­ta kuin tavan­omai­ses­ta super­voi­mil­la varus­te­tus­ta ihmis­rois­tos­ta.) #

Aavik­ko oli koko­nais­hal­kai­si­jal­taan 1000 km, super­van­ki­la 300 km, ja van­ki­la oli sijoi­tet­tu aavi­kon kes­ki­pis­tee­seen. (Käsi­kir­joit­ta­ja-ali­ta­jun­ta­ni sor­tui jo täs­sä vai­hees­sa noloon maan­tie­teel­li­seen vir­hee­seen: Israe­lin val­tio on koko­nai­suu­des­saan­kin vain 424 km pit­kä, ja leveim­mil­lään­kin vain 114 km leveä.) Super­kon­na halut­tiin siis pitää mah­dol­li­sim­man eris­tyk­sis­sä ihmi­sis­tä. #

Sit­ten, kuin­ka olla­kaan, kävi ilmi, että tuo kos­mi­nen pahis on pääs­syt pakoon. Ryhmä-X:n Kykloop­pi sai tie­don tapah­tu­nees­ta ensim­mäi­se­nä, ja kos­ka aikaa ei ollut hukat­ta­vak­si, hän läh­ti välit­tö­mäs­ti yksi­nään suo­rit­ta­maan itse­mur­ha­teh­tä­vää: Kykloop­pi len­si van­ki­lan ylle, ja räjäyt­ti muka­naan tuo­man­sa ydin­pom­min. #

Pom­min aiheut­ta­ma tuho oli var­sin perin­poh­jais­ta, ja vai­kut­ti sil­tä, että Kykloop­pi oli itsen­sä uhra­tes­saan onnis­tu­nut tuhoa­maan myös super­rois­ton. #

Mut­ta san­ka­ri itse oli­kin yllät­täen sel­viy­ty­nyt hen­gis­sä. Tähän joh­ta­neet tapah­tu­mat jäi­vät hämä­rik­si, mut­ta osoit­tau­tui, että Kykloop­pi oli muut­tu­nut erään­lai­sek­si haa­muk­si: hän kyke­ni kyl­lä ais­ti­maan muut ihmi­set, mut­ta ihmi­set eivät näh­neet eivät­kä kuul­leet hän­tä. (Myös jon­kin­lais­ta aika­vää­ris­ty­mää haa­muu­teen liit­tyi: Kykloo­pin puhe kuu­los­ti ihmis­ten taa­ju­del­la nopeu­te­tul­ta, jos­kaan sitä eivät hänen lisäk­seen kuul­leet kuin lukijat/katsojat.) #

Totta vai

#25786. Maanantai, 23. huhtikuuta 2012 klo 19.52.29, kirjoittanut Jani.

Uguk­sen ole­muk­ses­sa on jän­nit­tä­vää ten­hoa. (Piti oikein kai­vaa arkis­tois­ta esiin se edel­li­nen tapaa­mi­sem­me näh­däk­se­ni, että olin­ko kiin­nit­tä­nyt tähän huo­mio­ta jo sil­loin. Jos olin­kin, en aina­kaan näkö­jään ole sitä ylös kir­joit­ta­nut.) Vähän niin kuin tapai­si tie­tä­jän tai mee­dion. #

Koh­ta­sim­me tänään (ren­dez­vous) Kaa­kao­puus­sa, ja has­su­na sat­tu­ma­na Ugus oli valin­nut saman pöy­dän, jos­sa istuin vii­mek­si­kin tuos­sa kah­vi­las­sa käy­des­sä­ni, jät­ti­pä vie­lä­pä istut­ta­vak­se­ni saman pai­kan­kin. #

Kes­kus­te­lu sol­jui luon­te­vas­ti, mitä nyt het­kit­täin häi­riin­nyin sii­tä, ettei­vät sana­ni tul­leet­kaan ulos sor­mis­ta­ni, enkä tien­nyt onko tämä tot­ta vai blo­gia. #

Mis­tä­pä puhuim­me? No enim­mäk­seen pää­kau­pun­ki­seu­dun feno­me­no­lo­gias­ta, me kak­si maa­lais­poi­kaa. Pal­jon on toki rive­jä ja rivien­vä­le­jä luet­tu, mut­ta pal­jon oli vii­des­sä ja puo­les­sa vuo­des­sa ehti­nyt ker­tyä kir­joit­ta­mat­ta jää­nyt­tä­kin, kiin­ni otet­ta­vaa. #

Ja sar­ja­ku­vis­ta. Ugus on har­ras­ta­nut Mar­ve­lia niin kuin minä oli­sin pie­ne­nä halun­nut. Yri­tän­kin nyt imeä hänen vii­saut­taan itsee­ni samal­la kun kom­pen­soin lap­suu­den wan­na­beis­miä­ni itse tuot­tei­den paris­sa. (Jii­haa, Toi­nen tule­mi­nen -sar­ja­ni on nyt täy­del­li­nen!) #

Second Coming

#25640. Lauantai, 24. maaliskuuta 2012 klo 16.22.20, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että halai­lim­me Uguk­sen kans­sa sän­gys­sä pei­ton alla niin kuin nuo­ret rakas­ta­vai­set. Vaat­teet meil­lä tie­tys­ti oli, luu­let­te­ko että tämä on jotain homos­te­lua ken­ties! #

Sit­ten menin syö­mään isän val­mis­ta­maa käris­tys­tä. Uguk­sel­le­kin oli­si tar­jot­tu, mut­ta minä ajat­te­lin, ettei Ugus tai­da tykä­tä käris­tyk­ses­tä. #

Sit­ten olin­kin yhtäk­kiä vas­ta menos­sa Uguk­sen luok­se, nou­ta­maan vii­mein­kin sitä minul­le kau­an sit­ten luvat­tua Ryhmä-X:n nume­roa, mut­ten tien­nyt osoi­tet­ta, ja Ugus oli muut­ta­mas­sa takai­sin Tur­kuun mil­lä het­kel­lä tahan­sa, ja sekoi­lin ympä­riin­sä Hel­sin­gin los­kai­sil­la kaduil­la. #

Löy­sin kuin löy­sin­kin peril­le. Yllät­täen tuo Toi­sen tule­mi­sen (X-Men: Second Coming) ensim­mäi­nen osa oli­kin pok­ka­ri­ko­koi­nen (pie­nem­pi kuin A5, mut­ta pak­sum­pi kuin taval­li­nen sään­nöl­li­ses­ti ilmes­ty­vä Mar­ve­lin sar­ja­ku­va­leh­ti). Tar­jo­sin Uguk­sel­le vas­ti­neek­si lai­naan omia jäl­kim­mäi­siä osia­ni (sar­ja­ku­va­leh­tiä siis), mut­ta har­mik­se­ni huo­ma­sin, että nii­den sivut irtoi­li­vat nidon­nas­ta, ja minul­la oli vai­keuk­sia pidel­lä kaik­kia irto­si­vu­ja, ne oli­vat putoa­mai­sil­laan los­kaan huk­kaan. #

( . )( . )

#24801. Torstai, 15. joulukuuta 2011 klo 12.38.09, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin näyt­te­li­jä­nä Hercu­le Poi­rot -näy­tel­mäs­sä. Olin otat­ta­nut sili­ko­ni­tis­sit, vas­ta­näyt­te­li­jä­ni (mies hän­kin syn­ty­jään, jos­kin minua kau­niim­pi) samoin, ja meil­lä oli näy­tel­mäs­sä suu­te­lu­koh­taus. Suu­del­man seu­rauk­se­na rakas­tuin tuo­hon vas­ta­näyt­te­li­jää­ni (en näy­tel­män juo­nen mukaan, vaan ns. oikeas­ti), mut­ta hän ei vai­kut­ta­nut minus­ta kiin­nos­tu­neel­ta, vaan vokot­te­li nais­näyt­te­li­jöi­tä (jot­ka siis oli­vat oikei­ta nai­sia). #

Lopus­sa kukai­nen­kin kävi vuo­rol­laan kumar­ta­mas­sa ylei­söl­le. En ollut oikein var­ma omas­ta vuo­ros­ta­ni, ja kun sit­ten olin sopi­van raon arvot­tua­ni käy­nyt kumar­ta­mas­sa, koin mui­den näyt­te­li­jöi­den pahek­su­van minua kat­seel­laan, kos­ka olin käy­nyt lii­an aikai­sin ja varas­ta­nut näin osan heil­le kuu­lu­nees­ta huo­mios­ta. #

Rei­lun kau­pan osta­mis­pro­jek­ti­ni ei ole eden­nyt kovin hyvin. Ostan näkö­jään niin vähän mitään ulko­mai­sia tuot­tei­ta noin yli­pään­sä että voi­sin tar­peek­si usein vali­ta Rei­lua. Kah­via tosin ostan, mut­ta sen­kin sit­ten aina unoh­dan ostaa Rei­lu­na, kun sitä tar­vii niin har­voin. Sitä pait­si aina­kin Pir­kan Rei­lu kah­vi oli pahaa. #

Mut­ta uusi Ryh­mä-X ilmes­tyi eilen, jipii! Olin aja­tel­lut tila­ta sen, mut­ta nyt sit­ten juu­ri tämän kuun nume­ros­sa toi­mit­ta­ja pal­jas­taa, että ensi vuon­na saat­taa ilmes­tyä koko­nais­ta nel­jä nume­roa, jos hyvin käy, ja sekin vain tämän meneil­lään ole­van tari­nan lop­puun­saat­ta­mi­sek­si. Sen jäl­keen kuka ties mitä, jos mitään. Ei pal­jon innos­ta tilaa­maan. #

Eilen kävin vii­na­kau­pas­sa osta­mas­sa uimao­pet­ta­jal­le kii­tok­sek­si ja jou­lu­lah­jak­si pul­lon glö­giä. Ohjaa­jal­le ostin kon­veh­te­ja. Vein ne tänään Avi­reen. #

Jokerilinja

#24700. Torstai, 1. joulukuuta 2011 klo 16.16.31, kirjoittanut Jani.

Tänään oli rek­ry­oh­jel­man ryh­mä­haas­tat­te­lu. Hätäy’yin eilen Pris­maan osta­maan pai­taa, kun kau­lus­pai­dat tun­tui­vat lii­an hie­noil­ta, ja kaa­pis­sa ollut fla­nel­li­pai­ta oli kit­sah­ta­nut nis­kas­ta niin ettei ylin nap­pi men­nyt kiin­ni. Onnek­si Pris­mas­sa oli yksi kel­vol­li­nen ja hal­pa pai­ta, etten tör­sän­nyt tur­haan, kun tänään tyy­peil­lä siel­lä tilai­suu­des­sa oli­kin tee­pai­to­ja ja nah­ka­tak­ke­ja. #

Se oli muu­ten­kin lep­poi­sam­pi tilai­suus kuin etu­kä­teen pel­kä­sin: meil­le vain esi­tel­tiin ohjel­ma noin pää­piir­teit­täin, ja lopuk­si oli esit­te­ly­kier­ros. Ei mitään tiuk­ko­ja kysy­myk­siä, jos nyt ei sitä ote­ta lukuun, että oman esit­te­lyn run­ko­na olleel­la kal­vol­la oli kyl­lä taus­ta­kar­toi­tus­ta ja lopuk­si paha­mai­nen “mik­si juu­ri sinut pitäi­si vali­ta”. #

Vie­lä täs­sä vai­hees­sa ollaan enem­män­kin rek­ry­toin­tia välit­tä­vän Sara­sen hoteis­sa, rek­ry­toi­va yri­tys pitää sit­ten jos­kus oman haas­tat­te­lun­sa kun­han kiin­nos­tu­nut sel­lai­nen jos­tain löy­tyy. Mut­ta sii­hen men­nes­sä ehkä olen jo pro­ses­sin pakos­ta pääs­syt pahim­mis­ta pelois­ta­ni sen suh­teen, että minut nau­re­taan ulos koko ohjel­mas­ta suht’ vaa­ti­mat­to­mien meriit­tie­ni takia. Jos minus­ta joku paik­ka kiin­nos­tuu, niin ei se tapah­du sat­tu­mal­ta vaan sik­si, että minus­sa näh­dään poten­ti­aa­lia aina­kin sen ver­ran, että kan­nat­taa haas­ta­tel­la. Ts. tus­kin sel­lai­seen haas­tat­te­luun tar­vit­see men­nä, jon­ka jär­jes­tä­jä ei sitä poten­ti­aa­lia näe. #

Merii­teis­tä puheen ollen, olin aina­kin oman arvio­ni mukaan kyl­lä nii­den puo­les­ta hei­koin ehdo­kas siel­lä olleis­ta, mut­ten kui­ten­kaan niin sur­keas­ti kuin mihin olin hen­ki­ses­ti varau­tu­nut. Oli niil­lä toi­sil­la sit­ten ker­to­man­sa perus­teel­la vähän kovem­mat odo­tuk­set­kin kuin minul­la, minä­hän oli­sin ihan tyy­ty­väi­nen koo­dia­pi­nan orja­töi­hin­kin. #

Inno­po­lil­ta läh­ties­sä­ni iski­vät lipun­tar­kas­ta­jat lin­ja-autoon. Lin­ja-autoon! Onko nau­ret­ta­vam­paa kuul­tu? Se oli sikä­li­kin has­sua, että olen mat­kus­ta­nut vii­mei­set nel­jä kuu­kaut­ta aina­kin ker­ran vii­kos­sa junal­la Mal­min­kar­ta­noon ja takai­sin Kirk­ko­num­mel­le, sii­tä kak­si kuu­kaut­ta vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa, enkä tätä ennen ole näh­nyt tar­kas­ta­jia kuin aloi­tus­päi­vä­nä. Sil­loin­kaan ne eivät ehti­neet minun vau­nuu­ni ennen kuin jäin pois. (Kyl­lä minul­la lip­pu on aina ollut, ei sil­lä.) #

Junas­sa olles­sa­ni soit­ti Eli­san myy­jä. Sil­lä oli­si ollut joku laa­ja­kais­ta­tar­jous, mut­ta Eli­san ver­kos­sa ollut puhe­li­me­ni puto­si lin­joil­ta juu­ri pahim­moil­li­set­si (“nopeus nousi­si tssssshhhhhklik”). #

Aioin ostaa täs­tä päi­väs­tä sel­viä­mi­ses­tä palk­kiok­si itsel­le­ni uuden Ryhmä-X:n, mut­tei City­mar­ke­tis­sa ollut. Lie­kö ilmes­ty­nyt­kään vie­lä tämän kuun nume­ro. #