Ei luonnollista kieltä parempaa välinettä
#4093. Keskiviikko, 14. tammikuuta 2009 klo 11.40.10, kirjoittanut Jani. 0
“Vaikka maailma ei jakautuisikaan osiin sillä tavalla kuin olemme makrotason pohjalta tottuneet kuvittelemaan, meillä ei ole luonnollista kieltä parempaa välinettä kokemuksemme havainnolliseen kuvaamiseen.” #
Tarja Kallio-Tamminen: Kvanttilainen todellisuus: Fysiikka ja filosofia maailmankuvan muokkaajina #
Mikäli saisin poimia vain yhden hyödyllisen virkkeen tästä kirjasta, se olisi luultavasti tuo yllä oleva. Täyden hyödyn saamiseksi se pitäisi kyllä sijoittaa vähän laajempaan kontekstiin (kyse on Kööpenhaminan tulkinnasta, eikä siis mistään absoluuttisesta totuudesta), mutta kyllä se tuoltaankin jotain tietoa kvanttimekaanisesta maailmasta välittää. #
Kuten kirjan takakansikin kertoo, teos sisältää hyvän johdatuksen 1900-luvulla tapahtuneeseen maailmankuvan muutokseen. Kirjoittaja itse olisi kuitenkin ilmeisesti halunnut teoksellaan ansioitua pikemminkin uuden maailmankuvan luomisessa kuin vain sen viime vuosisadan alkupuolen kehityksen kuvaamisessa. Valitettavasti se osuus kirjasta oli varsin huteraa. #
Kirja vaikuttaa paitsi lopussa tulevan, uuden ihmismielen teorian hahmottelun osalta, myös yleiseltä tekstilaadultaan vähän wolframilaisittain tehdyltä. Ikään kuin kirjoittaja ei olisi näyttänyt tekstiään kertaakaan muille, kaikista vähiten oikolukijalle tai toimittajalle, ennen sen painoon viemistä. Mitä pitemmälle mennään, sitä pahemmin Kallio-Tamminen jahkaa edestakaisin, toistelee samoja asioita ja jopa samoja lauseita yhä uudestaan ja uudestaan niin että lukemisesta hyötyy loppua kohden jatkuvasti vähemmän. #
Pahinta on kuitenkin sisältö. Kirjoittajalta tuntuu puuttuvan täysin oman erikoisalansa (fysiikka) ulkopuolisten alueiden osaaminen. Filosofia tuntuu rajoittuvan sen historiaan ja terminologiaan, ihmismieltä tutkivien tieteiden ja biologian tuntemus on sitäkin heikompaa. Minullakaanhan ei ole asiantuntijuutta yhdelläkään näiltä aloilta, mutta sitä ei nähdäkseni valitettavasti edes vaadita, jotta teoksen vajavuudet näkee. Kallio-Tamminen esimerkiksi kuittaa tietokoneen mielen metaforana vanhentuneeksi ideaksi ikään kuin kaikki pitäisivät sellaista ajatusta nykyisin jo lähes itsestäänselvyytenä. #
Kaikki nämä heikkoudet nielevät yhä vain enemmän pohjaa teoksen sisällöltä niin, että lopussa ilmoille heitetty ajatus ihmismielen kuvaamisesta kvanttimekaniikassa käytettyjen kaltaisilla matemaattisilla välineillä vaikuttaa lähinnä koomiselta. Se ei johdu ideasta itsestään, joka paremmin — tai ylipäänsä edes jotenkin — perusteltuna voisi olla mielenkiintoinen. Perusteluksi ei kuitenkaan todellakaan riitä teoksessa väsymiseen saakka jankattu mekanistis-determinisen luonnonkäsityksen kriisi. #
Toivoin varsinkin, että Kallio-Tamminen olisi tarjonnut edes jonkinlaista havainnollistusta tarkoittamastaan ihmismielen matematiikasta, sillä ainakin kvanttifysiikan yhteydessä hän vaikuttaa yhtälönsä selvästi hallitsevan. Ei sillä, että minä siitä olisin mitään ymmärtänyt, mutta se olisi tarjonnut jonkinlaista tarttumapintaa idean jatkokäsittelylle korkeamman matematiikkansa osaavien taholta. Nyt ajatus psykofyysisen todellisuuden mallintamisesta aaltofunktiolla jäi pelkän kättenheiluttelun tasolle. #
Ehkä se ei olekaan valinta, vaan seuraus idean kehityskelpoisuudesta. #
[muokkaukset]
[muokkaus][klo]9. 5. 2011 17.08[/klo] Poistin kuvan.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #