Koh­ta salil­le, ou jee. Täy­tyy aloit­taa kevyes­ti, siis hen­ki­ses­ti, aero­bi­sel­la. Yhtä ja samaa lii­ket­tä jyys­täes­sä ei tun­ne olo­aan niin epä­var­mak­si kuin eri lait­tei­den kans­sa arpoes­sa. Sil­lä muil­la­han ei siel­lä tie­ten­kään ole mitään muu­ta teke­mis­tä kuin kytä­tä minun suo­ri­tuk­sia­ni. #

Hei­tin lan­soprat­so­lin syö­mi­sen pois kun ei sii­tä ollut mitään hyö­tyä. #

Näin taas jotain TSH-unia vii­me yönä. Herät­tyä­ni pääs­sä soi Lee­vi And The Lea­ving­sin Elä­mä ikku­nan taka­na. Kuin­ka surul­li­nen kap­pa­le elä­mää sekin. Ei tosin sen­tään niin - kuin En tah­do sinua enää. Hrrr. #