Unta unessa
#23485. Tiistai, 23. elokuuta 2011 klo 18.22.40, kirjoittanut Jani. 3
Olen kirjannut kännykän muistilapuille pari sanaa, joista on pitänyt unipolkata. Ensin taustaa: minähän siis näen aina silloin tällöin unissa uusia sanoja, eli sanoja, joita ei (ainakaan tietoisen muistini mukaan) ole aiemmin ollut olemassa. Tapaan kirjata ne tänne nettiin siltä varalta, että jonain päivänä joku muu kenties jotain aivan muuta kautta tulee keksineeksi saman sanan ja googlaa sen, ja on sitten aivan ällikällä lyöty, kun joku onkin siitä sanasta jo kirjoittanut, eikä vähemmän kuin yhden häilyvän unen perusteella. #
Ongelmana näiden sanojen ylöskirjaamisessa on tietysti se, että ne häviävät muististani melko pian, jollen heti tee muistiinpanoa, ja muistiinpanojen tekemisessä puolestaan on se ongelma, että kun vielä nukun, minun pitäisi ensin herätä, jotta voin tehdä sellaisen muistiinpanon, että voin sen vielä aamullakin lukea. Eikä mirtatsapiiniunesta herääminen olekaan ihan yksinkertaista, pelkkä unennäöstä tietoiseksituleminen ei siinä vielä riitä. #
Olen kehittänyt keinon, joka perustuu siihen, että lihastuntoaistini toimii suhteellisen luotettavana valve- ja unitilan erottelevana sensorina. Kykenen siis melko hyvin erottelemaan lihasteni liikkeestä kertovan, aivojeni tuottaman (vale)signaalin sellaisesta signaalista, joka on aidosti lähtöisin lihaksistani. Unihalvaus puolestaan estää lihaksiani liikkumasta niin kauan kuin nukun, joten kun saan lihaksiltani viestin niiden liikkumisesta, tiedän olevani hereillä enkä vain uneksivani olevani hereillä. #
Niinpä keskityn unessa liikuttamaan vaikkapa kättäni. (Tämä tekniikka siis tietysti edellyttää, että uuden sanan unessa kohdattuani tiedostan olevani vielä unessa.) Nostan liikutussignaalia yhä voimakkaammaksi ja voimakkaammaksi, eli keskityn supistamaan käteni lihaksia aina vain tiukemmin ja tiukemmin, riuhtomaan kättäni yhä rajummin ja rajummin, kunnes viimein alan saada lihaksista paluuviestinä tiedon oikeasti, eli valvetodellisuudessa tapahtuvasta supistelusta — ja samalla jo huomaankin olevani hereillä. #
Tässä on tekniikan kriittinen hetki: minun tulee välittömästi tarttua kännykkään (sen tulee siis olla käsillä) ja alkaa muistiinpanohommiin, sillä uni alkaa vetää minua takaisin heti, kun lakkaan lähettämästä käteeni liikutussignaalia. #
Herättyäni aamulla en voi enää muistini pohjalta olla varma siitä olenko kirjannut sanan ylös valvetodellisuudessa vaiko unessa, johon olen tuosta kriittisestä tilasta takaisin romahtanut. Vain kännykän muistilappusovellus kertoo sen. #
Näin. Ja nyt tuo muistilappusovellus kertoo minulle, että ensimmäinen kahdesta jonain yönä ylöskirjaamastani sanasta on rollostuttitti. Unessani se oli järjestelmäkameraan linssin tavoin kiinnitettävä ja muodoltaankin hieman objektiivia muistuttava esine, mutta se oli kokonaan lasinen, ja niinpä objektiiviakin enemmän se muistutti vain pientä lasista purkkia. #
Unessa ei ihan käynyt selville se, millaisia kuvia rollostuttittilla varustetulla kameralla pystyy ottamaan, mutta jonkinlaisesta Lensbabyn kaltaisesta erikoistekniikasta siinä arvatenkin oli kyse. Ja totta kai halusin omaankin kameraani rollostuttittin. #
Toiselta muistilapulta löytyy sana Peilikelvileikkelet. Se kirjoitetaan isolla, sillä se oli 1970-luvulla ilmestynyt aikakauslehti. Kovinkaan paljon tarkempia tietoja siitä en valitettavasti pysty antamaan, sillä käsitykseni siitä perustuu vain yhteen unessa vilahtaneeseen numeroon, ja siitäkin näin vain kansikuvan. Peilikelvileikkelet oli ehkä naistenlehti. Se oli kooltaan Suomen Kuvalehden kaltainen, ja näkemäni kansikuva oli muistaakseni mustavalkoinen (ja saattoi esittää lasta). Lehden nimi oli painettu keltaisella kirjasimella. #