No nyt minä olen kat­so­nut ne osta­ma­ni Street Figh­ter Alp­han ja Dead Lea­vesin. Kuin­ka olla­kaan, eivät ne minus­ta olleet huo­no­ja! Eivät nyt toki mis­sään nimes­sä täy­si­hin­tai­sen DVD:n arvoi­sia, mut­ta kah­den euron kap­pa­le­hin­taan­sa näh­den var­sin mai­nioi­ta. #

Var­sin­kin Dead Lea­ve­sis­ta tyk­kä­sin. Sii­nä oli ihan hil­li­tön mei­nin­ki, jokai­nen sekun­ti oli sel­lais­ta visu­aa­lis­ta ja audi­tii­vis­ta tyki­tys­tä täyn­nä ettei ihme­kään, jos hei­kom­pia hir­vit­tää. Musiik­ki oli rai­sua tek­noa, johon välil­lä sekoit­tui pät­kä klas­sis­ta­kin - tyk­kä­sin. #

Piir­ros­tyy­li oli jopa ani­mek­si poik­keuk­sel­li­sen impres­sio­nis­ti­nen: liik­keet oli­vat john k:mäi­sen lii­oi­tel­tu­ja, taus­tat täyn­nä puh­taan yksi­vä­ri­siä pin­to­ja, ja äänie­fek­te­jä koros­tet­tiin tele­vi­sion 60-luvun Bat­man-sar­jan tyy­liin ruu­tuun ilmes­ty­vil­lä, sar­ja­ku­va­mai­sil­la teks­teil­lä. #

Vie­lä­kin vah­vem­pi sar­ja­ku­va-asso­si­aa­tio täs­tä minul­le tuli kui­ten­kin Suo­mes­sa­kin vuon­na 1994 DC-spe­si­aa­li­na jul­kais­tuun Lobo’s Back -sar­jaan. Molem­mis­sa on kos­mi­set mitat täyt­tä­vää veri­löy­lyä ja molem­mis­sa hah­mot on het­kit­täin jopa pää­hen­ki­löä myö­ten piir­ret­ty äärim­mäi­sen kar­ri­koi­dus­ti. Lisäk­si yksit­täi­sis­sä kuva­kul­mis­sa on minus­ta ajoit­tain jopa sil­miin­pis­tä­vää yhden­nä­köi­syyt­tä: #

Vasem­mal­la Lobo vs. Pönt­tö (© DC Comics), oikeal­la Ret­ro vs. 777 (© Pro­duc­tion I.G); lai­naus sitaat­tioi­keu­den nojal­la. #

DVD:llä oli muka­na kii­tet­tä­vän pal­jon tava­raa: ääni­rai­ta löy­tyy 2.0- ja 5.1-kanavaisena (Dol­by Digi­tal) sekä englan­nik­si että japa­nik­si. Trai­lerin ohel­la lisä­ma­te­ri­aa­leis­ta löy­tyy ääni­näyt­te­li­jöi­den, ohjaa­jan ja käsi­kir­joit­ta­jan haas­tat­te­lu­ja stu­dios­ta ja eri­näi­sis­tä ensi-ilta- ja ennak­ko­näy­tös­ti­lai­suuk­sis­ta, jos­kin näi­den ala­pää­ju­tuil­le nau­res­ke­luun kes­kit­ty­vät löpi­nät teke­vät näh­däk­se­ni elo­ku­val­le enem­män hal­laa kuin hyvää. #

Dead Lea­vesilla on myös oma sivus­ton­sa, joka on var­sin pel­kis­tet­ty, mut­ta toki sil­ti mil­joo­na ker­taa parem­pi kuin kes­ki­ver­to-Hol­lywood-elo­ku­val­la. #

Elo­ku­van Dead Lea­ves on van­ki­la, mut­ta epäi­len, ettei nimeä ole valit­tu sat­tu­mal­ta, sil­lä Clau­de Debus­syl­la, impres­sio­nis­tis­ta sävel­tä­jis­tä luul­ta­vas­ti tun­ne­tuim­mal­la, on kap­pa­le nimel­tä Kuol­lei­ta leh­tiä (Feuil­les mor­tes: Lent et melanco­lique; Pré­lu­des II, pour pia­no).Näkö­jään myös Joseph Kos­ma -nimi­nen miek­ko­nen on sävel­tä­nyt Les feuil­les mor­tes -nimi­sen bii­sin, jota on tul­kin­nut mui­den muas­sa Edith Piaf. #