Yöl­lä, tai jo illas­ta asti oli kurk­ku kipeä. #

Aamul­la luin Met­ros­ta, että Masa­lan ase­ma oli taas pala­nut (oli­sin lin­kan­nut tähän Met­ron jutun, jos ei nii­den­kin näköis­leh­teä oli­si pii­lo­tet­tu Meder­ran Flash-käyt­tö­liit­ty­män taak­se). Nap­pa­sin rau­niois­ta kuvan kun Y pysäh­tyi. #

 #

Aamu­pa­lal­la osal­lis­tuin taas aika vähän. Väsyt­ti. #

Kym­pin ryh­mäs­sä onnek­si pelat­tiin taas Piir­rä ja Arvaa­ta, oli ihan haus­kaa. #

Ruo­ka­na oli loh­ta, se oli joten­kin mau­ton­ta. Jäl­ki­ruo­ka­mar­jat­kin oli­vat ihmeen heik­ko esi­tys. #

Pala­pe­lis­sä on jäl­jel­lä enää sem­moi­nen Saa­ta­nan pöpe­lik­kö, jos­sa ei ole mitään sel­kei­tä hah­mo­ja, pitää vain kokeil­la kaik­ki palat lai­das­ta lukien. Pel­kä­sin jo, että se jää teke­mät­tä, mut­ta tänään paker­sin sitä väki­sin jon­kin mat­kaa, ja ehkä sit­ten­kin saan sen val­miik­si. #

Sel­lon tun­ne­lis­sa soit­taa ker­jä­läi­nen. Nii­den soit­to on niin kuin psy­koo­ti­kon puhet­ta: sinän­sä ihan kohe­ren­teis­ta pie­nis­tä pät­kis­tä levot­to­muut­ta aiheut­ta­van epä­ko­he­ren­tis­ti kokoon kur­sit­tua. #

Junas­sa luu­lin viis­tos­ti vas­ta­pää­tä­ni istu­nut­ta mies­tä ensin Kemp­pi­sek­si, mut­ta tulin lopul­ta sii­hen tulok­seen, ettei se ollut. #