Ittō Oga­mi valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa nais­ta kun­nial­li­suu­des­ta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mäs­tä ja kuo­le­mas­ta: Tsu­ru on juu­ri yhdes­sä lan­kon­sa kans­sa kos­ta­nut mie­hen­sä kuo­le­man, mut­ta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutis­ta Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen edes­sä eikä heis­tä ole vas­taa­maan Oga­min haas­tee­seen kos­taa hänel­le Tsu­run lää­nin­her­ran sala­mur­ha. Oga­mi pal­jas­taa näin, ettei­vät Tsu­ru ja lan­ko sit­ten­kään kul­ke­neet aidos­ti kos­ta­jan pol­kua, vaan pikem­min­kin vain halusi­vat näyt­täy­tyä tuon polun kul­ki­joi­na, jaloi­na kos­ta­ji­na tois­ten sil­mis­sä. #

 #

“Kat­so kai­maa­si! Tsu­ru, kur­ki! Sydän­tal­vel­la se not­kis­taa toi­sen jal­kan­sa, hau­taa pään­sä sii­ven suo­jaan eikä lii­kah­da­kaan. Sel­lais­ta on pel­käl­lä roh­keu­del­la sel­viy­ty­mi­nen! Itezu­ru — lumi­kur­ki! Tuos­sa epä­toi­voi­ses­sa kamp­pai­lus­sa pii­lee sen kau­neus! Ei se vas­tus­te­le. Ei se vali­ta. Sen koh­ta­lo on sen omis­sa käsis­sä, ja se pin­nis­tää sii­hen vii­mei­set­kin voi­man­sa. Eikö sel­lai­nen ole kaik­kien nii­den pol­ku, jot­ka seu­raa­vat sydä­men­sä ään­tä…?” #

(suo­men­nos oma­ni) #

Mut­ta onko sel­viy­ty­mi­sen vaa­ti­muk­siin alis­tu­mi­nen aina täl­lä taval­la ehdot­to­man kun­nial­lis­ta? #

Space Ava­lanc­he esit­te­lee meil­le lei­jo­nien elä­mää mehe­väs­ti gangs­ta-elä­män­tyy­liin rin­nas­tet­tu­na. #

 #

Lei­jo­na­naa­ras tai sen sym­bo­loi­ma väki­val­tai­sen parit­ta­jan armoil­la elä­vä pros­ti­tuoi­tu käy sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua sii­nä mis­sä lumi­kur­ki­kin. Oga­mi pitäi­si epäi­le­mät­tä sitä­kin kun­nial­li­se­na, mut­ta entä­pä, jos tilan­ne kään­ne­tään­kin pää­lael­leen? Mitä jos reu­ma rais­kai­si Oga­min sor­met niin, ettei miek­ka enää pysyi­si hänen kädes­sään, ja hän jou­tui­si­kin hen­gis­sä sel­viy­tyäk­seen myy­mään per­set­tä rat­to­poi­ka­na? Epäi­len, että sii­nä koh­taa aina­kin moni Oga­mia vähäi­sem­pi samu­rai pitäi­si­kin yhtäk­kiä kun­nial­li­sem­pa­na käy­dä ram­poi­ne käsi­neen tais­te­luun, jos­sa sai­si sur­man­sa. #

Oga­mi­han on jo ker­ran täl­lai­sen valin­nan eteen jou­tu­nut: enti­se­nä shō­gu­nin pää­te­loit­ta­ja­na hän jou­tui sala­juo­nen uhrik­si, ja sai vali­ta kuo­le­man ja sala­mur­haa­ja-rōni­nin kier­to­lai­se­lä­män välil­lä. Jäl­kim­mäi­nen oli kyl­lä Oga­min tasoi­sel­le mie­hel­le mas­sii­vi­sen häpeäl­li­nen arvon­alen­nus, mut­ta se ei pai­nis­ke­le lähes­kään samas­sa sar­jas­sa katu­pros­ti­tuoi­dun elä­mäl­lään käy­män vaih­to­kau­pan kans­sa. #

Oga­mi käyt­tää kui­ten­kin kur­jen kamp­pai­lua vain esi­merk­ki­nä sydä­men­sä ään­tä seu­raa­van polus­ta. Lumi­kur­jen koh­dal­la kyse on hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­ses­tä, kun taas ihmi­sen pol­ku voi, kuten Oga­min koh­dal­la, olla vaik­ka­pa kos­ta­jan pol­ku. Oga­min mukaan kos­ta­jan tulee olla pyr­ki­myk­ses­sään yhtä tin­ki­mä­tön kuin kur­ki, joka rii­pii käyt­töön vii­mei­set­kin voi­ma­va­ran­sa ja tai­vut­taa koko tah­ton­sa pal­ve­le­maan ainut­ta pää­mää­rään­sä, hen­gis­sä sel­viy­ty­mis­tä. #

Kos­ta­jan polul­la hen­gis­sä sel­viy­ty­mi­nen on sekin tois­si­jais­ta veri­ve­lan mak­sa­mi­sen rin­nal­la, eikä omal­le hen­gel­le tule antaa mitään arvoa sil­loin, kun se sei­soo polul­la kul­ki­jan ja hänen pää­mää­rän­sä välis­sä. Jopa täy­sin var­man tuhon edes­sä tulee jat­kaa sydä­men mää­rää­mään suun­taan. #

Lone Wolf and Cub #8: “Chains of Death” © Kazuo Koi­ke & Gose­ki Koji­ma. Space Ava­lanc­he: “The Savan­na” © Eoin Ryan & Pablo Mayer. #