Vii­kon­lop­pu­na tuli käy­tyä Kan­sal­lis­teat­te­ris­sa. Moliè­ren Oppi­nei­ta nai­sia tuli lopul­ta tyy­dyt­tä­mään minua jo kau­an vai­van­neen teat­te­ri­nä­län, ja var­sin hyvin se sen teki­kin. Kak­si­tun­ti­nen kes­to itse asias­sa jopa hiu­kan arve­lut­ti etu­kä­teen, mut­ta lopul­ta se vie­räh­ti kui­ten­kin var­sin nopeas­ti. Itse asias­sa jäl­kim­mäi­nen puo­lis­ko (45 minuut­tia) tun­tui jopa hiu­kan nysäl­tä ensim­mäi­sen (60 minuut­tia) jäl­keen. #

Näy­tel­män nimi on iro­ni­nen, sil­lä Moliè­ren teks­ti pyr­kii kai­kil­la tasoil­la lyt­tää­mään esit­tä­mien­sä nais­ten oppi­nei­suu­den. Se alle­vii­vaa ärsyt­tä­vyy­teen asti sitä miten epä­luon­te­vas­ti filo­so­fi­soin­ti näil­le sovel­tuu, ja vas­taa­vas­ti sitä, miten luon­te­vas­ti se onkin todel­li­suu­des­sa kor­vau­tu­nut tyh­jän­pu­hu­jien tar­joi­le­mal­la sofis­mil­la. Perin­tei­sen lisään­ty­mis­ko­neen ja kodin­hen­get­tä­ren roo­lin valin­nut poik­keus­ta­paus esi­te­tään ainoa­na, joka ei ole täy­sin irral­laan todel­li­suu­des­ta. #

Pel­käs­tään tari­nan ja sen kon­no­taa­tioi­den epä­muo­dik­kuus ei kui­ten­kaan ole kos­kaan oikeu­tus sen muut­ta­mi­sel­le, eikä Arto af Häll­ström kään­nös- ja ohjaus­työs­sään sil­le tiel­le onnek­si ole läh­te­nyt­kään. Haluai­sin aja­tel­la, että se on sikä­li oikea rat­kai­su, että aika on aja­nut Moliè­ren käsi­tys­ten ohit­se sii­nä mää­rin, että nyky­ai­kai­nen ylei­sö kyke­nee näke­mään ne vain kir­joi­tusa­jan­koh­dan kuvas­ti­mi­na. #

En ole eri­tyi­sen koke­nut teat­te­rin­kä­vi­jä, ja huo­maan nyt ehkä sik­si ole­va­ni kri­tii­kis­sä­ni var­sin ham­paa­ton; en oikein osaa nos­taa näy­tel­mäs­tä esiin mitään arvos­tel­ta­vaa, vaik­ka pal­jon sel­lais­ta sii­tä epäi­le­mät­tä löy­tyy. Lähin­nä huo­mio­ni kiin­nit­tyi roo­li­tuk­seen, joka oli mie­les­tä­ni erit­täin onnis­tu­nut. Oikeas­taan vain Juk­ka Puo­ti­la istui hie­man keh­nos­ti san­ka­ril­li­seen roo­liin­sa, jon­ka tukah­du­tet­tu koo­mi­nen puo­li vai­kut­ti ehkä mie­hen mui­den ansioi­den takia nyt koros­te­tun tukah­du­te­tul­ta. #