Tänään oli rek­ry­oh­jel­man ryh­mä­haas­tat­te­lu. Hätäy’yin eilen Pris­maan osta­maan pai­taa, kun kau­lus­pai­dat tun­tui­vat lii­an hie­noil­ta, ja kaa­pis­sa ollut fla­nel­li­pai­ta oli kit­sah­ta­nut nis­kas­ta niin ettei ylin nap­pi men­nyt kiin­ni. Onnek­si Pris­mas­sa oli yksi kel­vol­li­nen ja hal­pa pai­ta, etten tör­sän­nyt tur­haan, kun tänään tyy­peil­lä siel­lä tilai­suu­des­sa oli­kin tee­pai­to­ja ja nah­ka­tak­ke­ja. #

Se oli muu­ten­kin lep­poi­sam­pi tilai­suus kuin etu­kä­teen pel­kä­sin: meil­le vain esi­tel­tiin ohjel­ma noin pää­piir­teit­täin, ja lopuk­si oli esit­te­ly­kier­ros. Ei mitään tiuk­ko­ja kysy­myk­siä, jos nyt ei sitä ote­ta lukuun, että oman esit­te­lyn run­ko­na olleel­la kal­vol­la oli kyl­lä taus­ta­kar­toi­tus­ta ja lopuk­si paha­mai­nen “mik­si juu­ri sinut pitäi­si vali­ta”. #

Vie­lä täs­sä vai­hees­sa ollaan enem­män­kin rek­ry­toin­tia välit­tä­vän Sara­sen hoteis­sa, rek­ry­toi­va yri­tys pitää sit­ten jos­kus oman haas­tat­te­lun­sa kun­han kiin­nos­tu­nut sel­lai­nen jos­tain löy­tyy. Mut­ta sii­hen men­nes­sä ehkä olen jo pro­ses­sin pakos­ta pääs­syt pahim­mis­ta pelois­ta­ni sen suh­teen, että minut nau­re­taan ulos koko ohjel­mas­ta suht’ vaa­ti­mat­to­mien meriit­tie­ni takia. Jos minus­ta joku paik­ka kiin­nos­tuu, niin ei se tapah­du sat­tu­mal­ta vaan sik­si, että minus­sa näh­dään poten­ti­aa­lia aina­kin sen ver­ran, että kan­nat­taa haas­ta­tel­la. Ts. tus­kin sel­lai­seen haas­tat­te­luun tar­vit­see men­nä, jon­ka jär­jes­tä­jä ei sitä poten­ti­aa­lia näe. #

Merii­teis­tä puheen ollen, olin aina­kin oman arvio­ni mukaan kyl­lä nii­den puo­les­ta hei­koin ehdo­kas siel­lä olleis­ta, mut­ten kui­ten­kaan niin sur­keas­ti kuin mihin olin hen­ki­ses­ti varau­tu­nut. Oli niil­lä toi­sil­la sit­ten ker­to­man­sa perus­teel­la vähän kovem­mat odo­tuk­set­kin kuin minul­la, minä­hän oli­sin ihan tyy­ty­väi­nen koo­dia­pi­nan orja­töi­hin­kin. #

Inno­po­lil­ta läh­ties­sä­ni iski­vät lipun­tar­kas­ta­jat lin­ja-autoon. Lin­ja-autoon! Onko nau­ret­ta­vam­paa kuul­tu? Se oli sikä­li­kin has­sua, että olen mat­kus­ta­nut vii­mei­set nel­jä kuu­kaut­ta aina­kin ker­ran vii­kos­sa junal­la Mal­min­kar­ta­noon ja takai­sin Kirk­ko­num­mel­le, sii­tä kak­si kuu­kaut­ta vii­te­nä päi­vä­nä vii­kos­sa, enkä tätä ennen ole näh­nyt tar­kas­ta­jia kuin aloi­tus­päi­vä­nä. Sil­loin­kaan ne eivät ehti­neet minun vau­nuu­ni ennen kuin jäin pois. (Kyl­lä minul­la lip­pu on aina ollut, ei sil­lä.) #

Junas­sa olles­sa­ni soit­ti Eli­san myy­jä. Sil­lä oli­si ollut joku laa­ja­kais­ta­tar­jous, mut­ta Eli­san ver­kos­sa ollut puhe­li­me­ni puto­si lin­joil­ta juu­ri pahim­moil­li­set­si (“nopeus nousi­si tssssshhhhhklik”). #

Aioin ostaa täs­tä päi­väs­tä sel­viä­mi­ses­tä palk­kiok­si itsel­le­ni uuden Ryhmä-X:n, mut­tei City­mar­ke­tis­sa ollut. Lie­kö ilmes­ty­nyt­kään vie­lä tämän kuun nume­ro. #