Aparaatti
#25490. Keskiviikko, 7. maaliskuuta 2012 klo 20.24.47, kirjoittanut Jani. 6
Mitä iäkkäämpi nainen on, sitä suuremmalla kunnioituksella lähestyy hän Aparaattia. Tietyssä ryppyisyydessä se muuttuu pelonsekaiseksi, alkaa muistuttaa tapaa jolla alkuasukas lähestyy Pyhää Toteemipaalua, kun pakana epäjumalankuvaltaan haluaa jotain pyytää: “Armahda minua minun vajavuuteni takia, sillä sinä olet minua niin paljon suurempi, niin paljon viisaampi, etten minä milloinkaan kykene sinua ymmärtämään.” #
Sillä lähestyä täytyy jos haluaa, mutta silti ei tuo ihminen voi pelolleen mitään, ja niinpä kahden vaiheilla hän panee kaikkensa yhteen yritykseen, yhteen selkärangan tyvestä lähtevään ponnistukseen. Hän tietää, että keskellä on herkkä kohta, mutta myös sen ympäriltä tulee hivellä, jos päämäärään haluaa päästä. Tähän ikäänsä mennessäkään hän ei tarkkaan tiedä mistä, joten hivelee kuin hyvitelläkseen sieltä sun täältä, yhä jatkuvasti peljäten Julman Jumalansa millä hetkellä tahansa häneen vihastuvan ja sylkevän Salamansa häntä päin. #
Suuri helpotus koittaa, jos Aparaatti suostuu hänen pyyntöönsä, ja kuin uuden elämän saaneena hän silloin heti pakenee mahdollisimman kauas tuota kammotusta. #