Asiat ete­nee sem­mos­ta vauh­tia, että hei­kom­pia hir­vit­täi­si. Mul­la ei aina­kaan vie­lä meno pää­tä hui­maa. (Vii­kon­lop­pu­na kyl­lä­kin hui­ma­si, kun unoh­din syö­dä ven­la­fak­sii­ni­ni.) #

Hain tors­tai­na yhtä työ­paik­kaa. Se oli­si jotain ihan muu­ta kuin mihin olen täh­dän­nyt, mut­ta ajat­te­lin­kin sitä lähin­nä vain yhte­nä välias­ke­lee­na: se oli­si osa-aikais­ta ja tila­päis­tä (joi­tain kuu­kausia). #

Tänään kävin siel­lä työ­hön­val­men­ta­jal­la. Se oli­kin teho­kas­ta toi­min­taa se! Olin aja­tel­lut saa­va­ni ehkä jotain haku­vink­ke­jä, mut­ta sain­kin suo­raan ensim­mäi­sen työ­haas­tat­te­lua­jan ja vähän luot­saus­ta sitä var­ten. Mitään takei­ta ei tie­ten­kään ole, mut­ta tämä val­men­ta­ja kyl­lä ylit­ti siis jo nyt odo­tuk­se­ni. #

Huo­men­na menen labraan anta­maan lisää ver­ta. #

Mie­tin, että voi­sin käy­dä Quar­tet­tos­sa (joka on raken­nus­komplek­si, jos­sa päi­vä­osas­to sijait­see) syö­mäs­sä nii­nä­kin päi­vi­nä kun en käy osas­tol­la. Siel­lä on järet­tö­män hyvät ja moni­puo­li­set ruu­at. Onhan sil­lä hin­taa­kin, mut­ta syö­tä­vä on kui­ten­kin, ja sil­lä siel­lä tar­jo­tul­la ate­rial­la pär­jää kui­ten­kin aika pit­käl­le. #

Vas­ta­sin työ­mi­nis­te­riön Parem­paan elä­mään työl­lä -kyse­lyyn. Tulin rupa­tel­leek­si pariin kysy­myk­seen pit­käh­köt lita­niat pup­pu­lausei­ta, ja pää­tin tal­len­taa ne tän­ne­kin. #

Mis­tä asiois­ta koos­tuu mie­les­tä­si ihannetyöpaikka?

Ihan­ne­työ­pai­kas­sa­ni sai­sin teh­dä sitä min­kä osaan, siten, että ympä­ril­lä ole­va orga­ni­saa­tio tuki­si sitä työ­ni hidas­ta­mi­sen sijaan. Pahin­ta myrk­kyä halul­le ja kyvyl­le teh­dä par­haan­sa orga­ni­saa­tion eteen on orga­ni­saa­tio, joka ei tuol­lai­seen haluun ja kykyyn usko. Sijoit­ta­mal­la luot­ta­muk­sen­sa työn­te­ki­jään orga­ni­saa­tio herät­tää ihmi­ses­sä tämän luon­tai­sen vas­tuul­li­suu­den. Epä­luot­ta­vai­nen ilma­pii­ri sen sijaan antaa työn­te­ki­jäl­le moraa­li­sen teko­syyn olla otta­mat­ta vastuuta.

Mitä luot­ta­mus tar­koit­taa sinul­le työ­elä­mäs­sä? Mis­tä asiois­ta se muodostuu?

Orga­ni­saa­tion puo­lel­ta se tar­koit­taa yksin­ker­tais­tet­tu­na sitä, että työn­te­ki­jään suh­tau­du­taan mus­ta­na laa­tik­ko­na, jol­le anne­taan syöt­tee­nä työ­ka­lut ja ohjel­ma, ja tulos­tee­na saa­daan ohjel­man mää­rit­te­le­mä lop­pu­tu­los. Työn­te­ki­jän siis ole­te­taan pyr­ki­vän ja pää­se­vän halut­tuun lop­pu­tu­lok­seen opti­maa­li­sel­la taval­la itse­näi­ses­ti. Itse­näi­syys ei täs­sä tar­koi­ta orga­ni­saa­tios­ta riip­pu­mat­to­muut­ta, vaan opti­maa­li­sen tavan etsi­mi­sen ja löy­ty­mi­sen riip­pu­mat­to­muut­ta sii­tä, että orga­ni­saa­tio sitä edel­lyt­tää ja sen toteu­tu­mis­ta val­voo (avaa­mal­la mus­tan laatikon).

Työn­te­ki­jän puo­lel­ta luot­ta­mus lie­nee useim­mi­ten koet­teil­la saman asian, vas­tuun­jaon osal­ta: työn­te­ki­jän tulee suh­tau­tua orga­ni­saa­tioon samal­la taval­la opti­mis­ti­ses­ti kuin sen tuli­si koh­del­la hän­tä, luot­taa orga­ni­saa­tion mui­den osien ja taso­jen toi­min­taan ja tukea sitä pyy­det­täes­sä. Ei ole kyse sii­tä, että orga­ni­saa­tio ole­tet­tai­siin läh­tö­koh­tai­ses­ti vir­heet­tö­mäk­si, vaan luot­ta­muk­ses­ta sii­hen, että orga­ni­saa­tion muut osat etsi­vät nekin opti­maa­li­sen tavan itse­näi­ses­ti, tar­vit­taes­sa myös työn­te­ki­jää käyttäen.

Aika uskot­ta­van kuu­lois­ta, eikö mitä! Var­sin­kin kun ottaa huo­mioon, että vas­ta­sin työ­vuo­sia yhteen­sä -koh­taan 1. #