Menin uimaan. Täh­tä­sin yhdek­säk­si, mut­ta VR päät­ti että olin peril­lä vas­ta puo­li kym­me­nel­tä. #

Lou­naa­na oli broi­le­ria puna­vii­nis­sä. #

Aamul­la oli pien­ryh­mä­ta­paa­mi­nen. VR:n lip­pu­kaa­os ei suo­raan vai­kut­ta­nut lähi­ju­naa­ni, mut­ta arva­ten­kin juu­ri sen takia myö­häs­sä peräs­tä eli Turus­ta tul­lut IC sen sijaan myö­häs­tyt­ti mei­tä mei­tä ohit­taes­saan. #

Kuu­lu­mis­kier­rok­sel­la sanoin, etten ole teh­nyt mitään asia­ni edis­tä­mi­sek­si, kos­ka masen­nus. Sain heti sen joh­dos­ta yksi­lö­ta­paa­mi­sen varaoh­jaa­jal­le (oma on lomal­la) myö­hem­min sama­na päi­vä­nä. #

Lou­naan jäl­keen tapoin vähän aikaa mui­den kans­sa luen­nol­la keho­tie­toi­suu­des­ta. Sit­ten oli se tapaa­mi­nen. #

Teh­tiin varaoh­jaa­jan kans­sa pikai­nen psy­ko­ti­lan­nea­na­lyy­si, ja pes­si­mis­mis­tä­ni huo­li­mat­ta hän onnis­tui löy­tä­mään hel­pot­ta­van käy­tän­nön rat­kai­sun. Yksi lisä­ra­si­te täs­sä tilan­tees­sa oli har­joit­te­lu­paik­ka-asia, jota olin vii­me vii­kon jäl­keen aja­tel­lut läh­teä hake­maan vähän erin eri­koi­sa­lan liik­keis­tä. Aja­tus täs­tä suun­nan­muu­tok­ses­ta oli kui­ten­kin lähin­nä onnis­tu­nut tap­pa­maan moti­vaa­tio­ni koko haku­hom­maan koko­naan. #

Ohjaa­ja toi nyt esiin kol­man­nen sek­to­rin mah­dol­li­suu­det: siel­tä saat­tai­sin löy­tää sitä web­jul­kai­su­hom­maa, johon oikeas­ti alun- ja lopun­pe­rin halusin. Sitä pait­si aja­tus har­joit­te­lus­ta vaik­ka jos­sain sosi­aa­li- ja ter­vey­sa­lan jär­jes­tös­sä tun­tuu minus­ta jo läh­tö­koh­tai­ses­ti mie­lek­kääm­mäl­tä kuin joku fir­ma. “Mut­ta Jani”, sinä nyt kysyt, “mik­set sit­ten alu­nal­ku­jaan­kin hake­nut johon­kin sel­lai­seen paik­kaan?” Oikein hyvä kysy­mys, muka­vaa kun tulit kir­joit­ta­maan sen tuo­hon koh­taa minun blo­gia­ni, rakas luki­ja! Sai­sin­ko nyt sala­sa­na­ni takai­sin? #

Kyl­lä minä jo ryh­mä­jak­son aika­na haa­vei­lin täs­tä, mut­ta kun sitä ei kovin vah­vas­ti tuo­tu sil­loin esil­le, minä tie­tys­ti ole­tin asioi­ta ja paker­sin vain eteen­päin omal­la tiel­lä­ni. Juu­ri näin minä toi­min, se on kans­sa yksi osa tätä idioot­ti­mais­ta luon­net­ta­ni. Ei mis­sään nimes­sä saa kysyä tyh­miä, vaik­ka kuin­ka pai­no­tet­tai­siin, ettei tyh­miä kysy­myk­siä ole­kaan! #

Läh­din tapaa­mi­ses­ta oikein hyvil­lä mie­lin, sil­lä vaik­ka tämä tus­kin oli tämän­ker­tai­sen mie­lia­lan­not­kah­duk­sen perim­mäi­siä syi­tä (haluai­sin yhä räjäy­tel­lä asioi­ta), aina­kin kes­kus­te­lun myö­tä nii­den vyyh­dis­tä saa­tiin tämä har­joit­te­lua­sia nyt eril­leen ja purek­sit­ta­vaan muo­toon. #