♀ #

Lars von Trier ei ole elo­ku­van anti­kris­tus, eikä toi­saal­ta mes­sias­kaan, mut­ta kyl­lä mies hom­man­sa osaa. Von Trier ei ole vai­kea­sel­koi­suu­des­saan niin Saa­ta­nan lii­oi­tel­tu kuin David Lynch, mut­ta kui­ten­kin tar­peek­si kau­ka­na kes­ki­ver­to-Hol­lywood-ros­kas­ta jak­saak­seen pitää mie­len­kiin­toa yllä täy­den elo­ku­van ver­ran. #

Jos joku elo­ku­va tänä vuon­na kan­nat­taa käy­dä teat­te­ris­sa kat­so­mas­sa, niin se on Antichrist. Elo­ku­van tek­ni­nen puo­li hyö­tyy ilman muu­ta isos­ta kan­kaas­ta, vaik­ka toi­saal­ta juu­ri tek­ni­set kikat (käsi­va­ra­ka­me­ran ja vää­ris­tä­vien lins­sien käyt­tö) saat­ta­vat sii­hen tai­pu­vai­sil­le aiheut­taa myös pään­sär­kyä. #

Elo­ku­van raa­kuu­des­ta on puhut­tu pal­jon, mut­ta minus­ta se on ollut pelk­kää lii­oit­te­lua. Esi­mer­kik­si Jan­ne Sund­qvistin mukaan elo­ku­vas­sa “lie­nee pal­jon sula­tel­ta­vaa jopa ran­kim­pien splät­te­rien ystä­vil­le”. Pas­kan­mar­jat. Jan­ne-nei­ti ei ole tain­nut pal­jon splat­te­rei­ta har­ras­taa, tai sit­ten hän suh­tau­tuu suku­puo­li­asioi­hin ame­rik­ka­lai­sel­la hys­tee­ri­syy­del­lä. #

Elo­ku­va on kyl­lä suo­ra­su­kai­suu­des­saan rank­kaa kamaa, en minä sitä kiis­tä, mut­ta tuol­lai­set splat­ter-puheet ovat ihan tyh­jiä. Von Trier ei mäs­säi­le raa­kuuk­sil­la, vaan kaik­ki esi­te­tään vain sel­lai­se­na kuin se tapah­tuu. Tai itse asias­sa ei: esi­mer­kik­si alun lap­sen­kuo­le­ma on hyvin tyy­li­tel­ty, mikä sekin mie­les­tä­ni todis­taa juu­ri sitä, että von Trie­rin valin­nat ovat tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sia, eivät itse­tar­koi­tuk­sel­li­ses­ti raa­kuut­ta korostavia.Tämän takia jäin­kin miet­ti­mään, mik­si mie­hen sukue­li­men rusi­koin­ti oli rajat­tu kuvan ulko­puo­lel­le sii­nä, mis­sä nai­sen vas­taa­van von Trier oli päät­tä­nyt näyt­tää. Oli­ko eri­kois­te­hos­te epä­on­nis­tu­nut, oli­ko tämä ali­ta­jui­nen lip­sah­dus, vai sisäl­tyi­kö valin­taan jokin tar­koi­tuk­sel­li­nen vies­ti? #

Toi­saal­ta täy­tyy tie­tys­ti mai­ni­ta, että minä­hän näen netis­sä pal­jon raa­em­pia jut­tu­ja har­va se päi­vä, joten saa­tan olla jos­sain mää­rin paa­tu­nut. Toi­saal­ta taas seu­ra­lai­se­ni­kaan ei alle­kir­joit­ta­nut Sund­qvistin mai­nit­se­maa elo­ku­van jär­kyt­tä­vyyt­tä. Toi­saal­ta taas hän näkee var­maan työn­sä paris­sa asioi­ta, joi­ta minä en sie­täi­si yrjöä­mät­tä kat­sel­la. #

Mis­tä pidin elo­ku­vas­sa: #

• Wil­lem Dafoen minua yleen­sä häi­rit­se­vä ulko­muo­to oli täs­sä val­jas­tet­tu oivas­ti visu­aa­li­seen pal­ve­luk­seen — jäl­leen yksi osoi­tus von Trierin kyvyis­tä.
• Tari­nan saat­toi alus­ta lop­puun saak­ka kat­sel­la sekä nais­pää­hen­ki­lön (Char­lot­te Gains­bourg) edus­ta­mas­ta yli­luon­nol­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta että mies­pää­hen­ki­lön (Dafoe) edus­ta­mas­ta psy­ko­pa­to­lo­gi­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Kum­pi­kaan näkö­kul­ma ei kui­ten­kaan yksi­nään rii­tä, mikä sekin on plussaa.
• Elo­ku­va on kes­tol­taan lyhyt, eikä tah­ti hel­li­tä lukuu­not­ta­mat­ta lop­pu­puo­lel­la ollut­ta lyhyt­tä, har­mil­li­sen hol­lywoodmais­ta jaksoa.
• Säi­kyt­te­ly pal­ve­li sekin tar­koi­tus­ta. Luu­lin, ettei sel­lai­sia elo­ku­via ole­kaan, joi­den näke­mis­tä voi­sin pitää nii­hin sisäl­ty­vän pelot­te­lun sie­tä­mi­sen arvoi­si­na, mut­ta Antichrist todis­ti luu­lo­ni vääräksi.

Mis­tä en pitä­nyt: #

• Elo­ku­vas­sa oli muu­ta­mia höl­mö­jä ja höl­mön ilmei­siä vir­hei­tä, kuten hil­lit­tö­mät pil­le­ri­pur­kit psy­kiat­ria­po­ti­laan sai­raa­la­vuo­teen vie­rel­le jäte­tyl­lä tarjottimella.
• Tuo jo mai­nit­se­ma­ni lopun hol­lywood­mai­nen jak­so alkoi sii­tä kun Dafoen esit­tä­mä hah­mo tuli tajui­hin­sa tah­ko jal­kaan­sa ruu­vat­tu­na. Ei ihmi­nen niin kivut­to­mas­ti pys­ty sel­lais­ta raa­haa­maan kuin mitä mies elo­ku­vas­sa teki. Jos hän oli­si suh­tau­tu­nut sii­hen rea­lis­ti­ses­ti, juo­nen kul­ku oli­si häi­riin­ty­nyt (kos­ka Gains­bourgin hah­mo oli­si kuul­lut kar­ju­mi­sen), joten vai­mea ähki­mi­nen oli­kin ilmi­sel­väs­ti juo­nen pelas­ta­mi­sek­si teh­ty kom­pro­mis­si. Sel­lai­nen, jol­lai­sia nuo inhoa­ma­ni hol­lywood-tuo­tok­set vili­se­vät, yli­luon­nol­li­sel­la kivun­sie­to­ky­vyl­lä varus­tet­tu­jen hah­mo­jen lisäksi.

“Sokee­raa­va tai­de­teos”? Tai­det­ta kyl­lä, sokee­raa­va tus­kin. Tosin jäl­kim­mäi­sen osal­ta YMMV. #

“Pahan mie­len elo­ku­va”? Masen­nuk­ses­ta kär­si­vän ohjaa­jan teke­mä elo­ku­va mie­li­pa­has­ta ja pahas­ta mie­les­tä kyl­lä, mut­ta kar­sas­tan nimi­tyk­seen sisäl­ty­vää vah­vaa kon­no­taa­tio­ta, jon­ka mukaan elo­ku­va jät­täi­si kat­so­jal­leen pahan mie­len. Aina­kin minä pois­tuin teat­te­ris­ta tyy­ty­väi­se­nä: ker­ran­kin elo­ku­va­li­pun hin­nal­le sai kun­nol­la vas­ti­net­ta! #