Waynen diagnoosi (Antichrist-spoilereita)
#8787. Torstai, 2. heinäkuuta 2009 klo 16.37.48, kirjoittanut Jani. 4
♀ #
Lars von Trier ei ole elokuvan antikristus, eikä toisaalta messiaskaan, mutta kyllä mies hommansa osaa. Von Trier ei ole vaikeaselkoisuudessaan niin Saatanan liioiteltu kuin David Lynch, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana keskiverto-Hollywood-roskasta jaksaakseen pitää mielenkiintoa yllä täyden elokuvan verran. #
Jos joku elokuva tänä vuonna kannattaa käydä teatterissa katsomassa, niin se on Antichrist. Elokuvan tekninen puoli hyötyy ilman muuta isosta kankaasta, vaikka toisaalta juuri tekniset kikat (käsivarakameran ja vääristävien linssien käyttö) saattavat siihen taipuvaisille aiheuttaa myös päänsärkyä. #
Elokuvan raakuudesta on puhuttu paljon, mutta minusta se on ollut pelkkää liioittelua. Esimerkiksi Janne Sundqvistin mukaan elokuvassa “lienee paljon sulateltavaa jopa rankimpien splätterien ystäville”. Paskanmarjat. Janne-neiti ei ole tainnut paljon splattereita harrastaa, tai sitten hän suhtautuu sukupuoliasioihin amerikkalaisella hysteerisyydellä. #
Elokuva on kyllä suorasukaisuudessaan rankkaa kamaa, en minä sitä kiistä, mutta tuollaiset splatter-puheet ovat ihan tyhjiä. Von Trier ei mässäile raakuuksilla, vaan kaikki esitetään vain sellaisena kuin se tapahtuu. Tai itse asiassa ei: esimerkiksi alun lapsenkuolema on hyvin tyylitelty, mikä sekin mielestäni todistaa juuri sitä, että von Trierin valinnat ovat tarkoituksenmukaisia, eivät itsetarkoituksellisesti raakuutta korostavia.Tämän takia jäinkin miettimään, miksi miehen sukuelimen rusikointi oli rajattu kuvan ulkopuolelle siinä, missä naisen vastaavan von Trier oli päättänyt näyttää. Oliko erikoistehoste epäonnistunut, oliko tämä alitajuinen lipsahdus, vai sisältyikö valintaan jokin tarkoituksellinen viesti? #
Toisaalta täytyy tietysti mainita, että minähän näen netissä paljon raaempia juttuja harva se päivä, joten saatan olla jossain määrin paatunut. Toisaalta taas seuralaisenikaan ei allekirjoittanut Sundqvistin mainitsemaa elokuvan järkyttävyyttä. Toisaalta taas hän näkee varmaan työnsä parissa asioita, joita minä en sietäisi yrjöämättä katsella. #
Mistä pidin elokuvassa: #
- Willem Dafoen minua yleensä häiritsevä ulkomuoto oli tässä valjastettu oivasti visuaaliseen palvelukseen — jälleen yksi osoitus von Trierin kyvyistä.
- Tarinan saattoi alusta loppuun saakka katsella sekä naispäähenkilön (Charlotte Gainsbourg) edustamasta yliluonnollisesta näkökulmasta että miespäähenkilön (Dafoe) edustamasta psykopatologisesta näkökulmasta. Kumpikaan näkökulma ei kuitenkaan yksinään riitä, mikä sekin on plussaa.
- Elokuva on kestoltaan lyhyt, eikä tahti hellitä lukuunottamatta loppupuolella ollutta lyhyttä, harmillisen hollywoodmaista jaksoa.
- Säikyttely palveli sekin tarkoitusta. Luulin, ettei sellaisia elokuvia olekaan, joiden näkemistä voisin pitää niihin sisältyvän pelottelun sietämisen arvoisina, mutta Antichrist todisti luuloni vääräksi.
Mistä en pitänyt: #
- Elokuvassa oli muutamia hölmöjä ja hölmön ilmeisiä virheitä, kuten hillittömät pilleripurkit psykiatriapotilaan sairaalavuoteen vierelle jätetyllä tarjottimella.
- Tuo jo mainitsemani lopun hollywoodmainen jakso alkoi siitä kun Dafoen esittämä hahmo tuli tajuihinsa tahko jalkaansa ruuvattuna. Ei ihminen niin kivuttomasti pysty sellaista raahaamaan kuin mitä mies elokuvassa teki. Jos hän olisi suhtautunut siihen realistisesti, juonen kulku olisi häiriintynyt (koska Gainsbourgin hahmo olisi kuullut karjumisen), joten vaimea ähkiminen olikin ilmiselvästi juonen pelastamiseksi tehty kompromissi. Sellainen, jollaisia nuo inhoamani hollywood-tuotokset vilisevät, yliluonnollisella kivunsietokyvyllä varustettujen hahmojen lisäksi.
“Sokeeraava taideteos”? Taidetta kyllä, sokeeraava tuskin. Tosin jälkimmäisen osalta YMMV. #
“Pahan mielen elokuva”? Masennuksesta kärsivän ohjaajan tekemä elokuva mielipahasta ja pahasta mielestä kyllä, mutta karsastan nimitykseen sisältyvää vahvaa konnotaatiota, jonka mukaan elokuva jättäisi katsojalleen pahan mielen. Ainakin minä poistuin teatterista tyytyväisenä: kerrankin elokuvalipun hinnalle sai kunnolla vastinetta! #
[…] Blogasin: Waynen diagnoosi (Antichrist-spoilereita) http://mummila.net/marginaali/2009/07/02/waynen-diagnoosi-antichrist-spoilereita/ […]