Menin sin­ne kym­me­nek­si alku­ta­paa­mi­seen. Psykologin(i) lisäk­si pai­kal­la oli osas­ton lää­kä­ri, tule­va oma­hoi­ta­ja­ni ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jä. Jän­nä­sin etu­kä­teen, että jos siel­lä vaik­ka kysy­tään vai­kei­ta (“mitä sinä tääl­lä teet?”), mut­ta ihan hel­poh­ko­ja ne lopul­ta vain. Ehkä vai­kein oli se perin­tei­nen “mikä on voin­ti juu­ri nyt”, johon tun­tuu aina ihan urpol­ta vas­ta­ta mitään, kun ei se, mitä todel­li­suu­des­sa juu­ri sil­lä het­kel­lä tun­tee, lii­ty mil­lään taval­la sii­hen, mitä tuol­la kysy­myk­sel­lä aje­taan takaa. Tämä rehel­li­syy­den ja epä­re­hel­li­syy­den edel­ly­tys­ten ongel­ma­ni minun pitää ehkä jos­sain vai­hees­sa kye­tä otta­maan siel­lä puheek­si. #

Seu­raa­vak­si ohjel­mas­sa oli syö­mi­nen Amican lou­nas­ra­vin­to­las­sa. Sen sapus­koi­ta on kehut­tu kuu­lem­ma kovas­ti, mut­ta tänään siel­lä oli kyl­lä jotain hyvin epä­mää­räis­tä sörs­se­liä tar­jol­la. Huo­men­na pitäi­si olla lohi­keit­toa, se kuu­los­taa aina­kin pape­ril­la parem­mal­ta. Ennen syö­mis­tä pereh­dyin olo­huo­neen kir­jas­toon ja luis­tin ensim­mäi­ses­tä tilai­suu­des­ta­ni moka­ta. Sitä kom­pen­soi­dak­se­ni, tai itseä­ni ran­gais­tak­se­ni menin ruu­an jäl­keen peli­huo­nee­seen mis­sä muut oli­vat, ja osal­lis­tuin vähän kes­kus­te­luun. #

Sit­ten oli jäl­jel­lä enää tapaa­mi­nen oma­hoi­ta­jan kans­sa. Siel­lä kat­sel­tiin vie­lä huo­mi­sen ohjel­maa ja viik­ko-ohjel­maa noin muu­toin­kin ja puhel­tiin ylei­siä käyn­nis­tys­vai­heen asioi­ta (tule­mi­nen ja mene­mi­nen yms.). Oma­hoi­ta­jan kans­sa on täl­lä vii­kol­la vie­lä kol­me tutus­tu­mis­ta­paa­mis­ta. #

Pois­tul­les­sa­ni käväi­sin osta­mas­sa Sel­lon DNA-kau­pas­ta Sam­sung E1080i:n, kun nii­tä myy­tiin kym­pil­lä (näin ilmoi­tuk­sen pape­ri-HS:ssä). Yrit­ti se myy­jä tie­tys­ti liit­ty­mää­kin sii­hen tar­jo­ta, mut­ta minul­la on onnek­si tai­ka­sa­nat, joil­la sel­lai­set tor­ju­taan (“jos annat ilman vakuus­mak­sua”). #