Olin alka­mas­sa syö­mään lät­ty­jä kun tajusin, ettei minul­la ole jää­te­löä. Hil­loa kui­ten­kin onnek­si oli vie­lä, joten söin ne lätyt sit­ten pal­jaan hil­lon kans­sa. Syö­mä­mies­kun­to­ni on romah­ta­nut, sil­lä huo­li­mat­ta sen jää­te­lön puut­tees­ta jak­soin vain hädin tus­kin sul­loa vii­mei­set kak­si lät­tyä sisää­ni! #

Olin sit­ten ryh­ty­mäs­sä pais­ta­maan ome­na­tort­tu­ja, kun tajusin, ettei minul­la ole ome­na­mar­me­la­dia! Ker­ke­sin jo luul­la, että kaup­pa on kiin­ni, kun­nes tajusin, että sehän on yhdek­sään asti auki näin sun­nun­tai­sin (vie­lä tois­tai­sek­si; ei enää vuo­den­vaih­teen jäl­keen). Val­ta­vat hel­po­tuk­sen aal­lot pyyh­ki­vät ylit­se­ni. #

Menin sit­ten sin­ne kaup­paan ja mar­me­la­di­hyl­lyl­le, ja huo­ma­sin, että ome­na­mar­me­la­di on lop­pu­nut! #

Pai­na­jai­nen! #

Pais­toin ja söin ne voi­tai­ki­na­le­vyt sit­ten kui­vil­taan. Oli­vat ihan hyviä. #

Nii­den päi­vien lisäk­si, jol­loin esi­neet vas­tus­te­le­vat ja nii­tä täy­tyy kurit­taa, on päi­viä, jol­loin kom­pu­roin­tia ja tyri­mis­tä tapah­tuu niin pal­jon, että on ilmeis­tä, että vika on vain omas­sa pääs­sä eikä mis­sään muu­al­la. Näi­nä päi­vi­nä minä hidas­tan liik­kei­tä­ni ja vält­te­len tie­toi­ses­ti teke­mäs­tä juu­ri­kaan mitään kau­ko­sää­ti­men napin­pai­nal­lus­ta moni­mut­kai­sem­paa. #

Jos­kus sitä on kui­ten­kin pak­ko, ja sil­loin pel­kään hul­lu­na, että kat­kai­sen vahin­gos­sa kau­la­val­ti­mon par­taa ajaes­sa­ni, tai että kos­ke­tan säh­kö­lai­tet­ta mär­kä­nä ja käris­tyn komeas­sa valo­kaa­res­sa. Pel­kään minä noi­ta vähän noin muu­ten­kin, mut­ta kun on täl­lai­nen huo­no päi­vä, se pel­ko saa hie­man pak­ko­neu­root­tis­ta muis­tut­ta­van luon­teen. Vaik­ka minä kuol­la haluan­kin, niin en vie­lä (tai enää) ole kui­ten­kaan sii­nä pis­tees­sä, että se tapa, jol­la kuo­len, oli­si ihan yhden­te­ke­vä. #

Näi­nä pahoi­na päi­vi­nä oli­si ehkä vii­sain­ta väl­tel­lä myös­kin kir­joit­ta­mis­ta, kos­ka pel­kään tääl­lä­kin, nimit­täin pal­jas­ta­va­ni huo­maa­mat­ta­ni asioi­ta jot­ka pitäi­si pitää yksi­tyi­si­nä. Sekään pel­ko ei ole nor­maa­li­päi­vi­nä­kään vie­ras, mut­ta tämän­kal­tai­si­na päi­vi­nä pidän sen ris­kin toden­nä­köi­syyt­tä suu­rem­pa­na kuin nor­maa­lis­ti. #

Täs­sä­pä mie­li­ku­vi­tuk­sen­ruo­kaa kai­kil­le meil­le ver­taus­ku­val­li­suuk­siin tai­pu­vai­sil­le: puo­lus­tus­voi­main itse­näi­syys­päi­vän paraa­tis­sa vete­raa­ni heit­täy­tyi pans­sa­ri­vau­nun alle ja kuo­li. #

I shit you not: #

“Kun­nia­vie­raa­na Jyväs­ky­läs­sä puo­lus­tus­voi­mien val­ta­kun­nal­lis­ta paraa­tia seu­ran­nut, vuon­na 1919 syn­ty­nyt jyväs­ky­lä­läi­nen vete­raa­ni kuo­li kes­ki­viik­ko­na heit­täy­dyt­ty­ään Marks­man-ilma­tor­jun­ta­pans­sa­ri­vau­nun alle. […] Sil­min­nä­ki­jöi­den kuvauk­sen mukaan useil­la kun­nia­mer­keil­lä pal­kit­tu mies istui mui­den kut­su­vie­rai­den seu­ras­sa heil­le vara­tuil­la pai­koil­la tuo­li­ri­vis­tön ensim­mäi­ses­sä rivis­sä. Ensin mies alkoi kyy­kis­tel­lä pen­kin edes­sä, min­kä jäl­keen hän käve­li ripeäs­ti Vapau­den­ka­dul­le 40 ton­nin pai­noi­sen pans­sa­ri­vau­nun eteen, meni toi­sen pol­ven­sa varaan ja kävi sit­ten pit­käk­seen. Vau­nu liik­kui tuol­loin noin 12 kilo­met­rin tun­ti­no­peu­del­la.” #

Kes­ki­suo­ma­lai­nen (lin­ki­tys oma­ni) #

Juup­pa­ris­sa on video (via Vlk), joka on tar­peek­si kau­kaa kuvat­tu ollak­seen siis­ti. Olin siel­lä minä­kin kame­roi­ne­ni liik­kel­lä, tosin juu­ri pois­päin käve­le­mäs­sä, kun tuo tapah­tui. #

 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23:18[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen uutis­lin­kin van­he­ne­mi­ses­ta Kes­ki­suo­ma­lai­seen ja HS.fi:hin osoit­ta­vi­ne linkkeineen.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]7.8.[/klo] 18:15 Otin pois edel­li­ses­sä muu­tok­ses­sa lisää­mä­ni kap­pa­leen, päi­vi­tin sitaa­tin ja sen lähdelinkin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #