Rakas tove­ri­ni Brim, #

Ajat­te­lin täl­lä ker­taa lähes­tyä sinua näin, hie­man epä­ta­van­omai­sel­la taval­la enkä kom­men­teis­sa­si, kos­ka täs­sä käsit­te­le­mä­ni asiat eivät lii­ty mihin­kään kir­joi­tuk­see­si yksi­no­maan, ja kos­ka luu­len, että tulen kir­joit­ta­maan asioi­ta, joi­ta monet todel­la ihas­tut­ta­vas­ta ja huo­maa­vai­ses­ta luki­ja­kun­nas­ta­si saat­tai­si­vat pitää syväs­ti epä­koh­te­liai­na toi­sen revii­ril­lä lausut­tui­na. #

Brim, älä mene sin­ne synt­tä­reil­le. Niin ove­la kuin suun­ni­tel­ma­si sen suh­teen onkin, minus­ta tun­tui pahal­ta kun huo­ma­sin, että olit kek­si­nyt sel­lai­sen. Pahal­ta sik­si, että huo­li­mat­ta sii­tä, että pyrit vält­tä­mään pahoin­pi­te­lyn, pyrit suun­ni­tel­ma­si avul­la kui­ten­kin lop­pu­jen lopuk­si ole­maan suu­tut­ta­mat­ta sitä sai­ras­ta pas­kiais­ta, jota jos­tain minul­le täy­sin käsit­tä­mät­tö­mäs­tä syys­tä edel­leen isäk­se­si nimi­tät. #

Hän ei ansait­se sitä, Brim. Se mulk­ku ei ansait­se mitään. Kaik­kein vähi­ten se nil­viäi­nen ansait­see sitä, että lap­si - lap­si, jota hän viha­si ja alis­ti sen sijaan, että oli­si teh­nyt niin kuin hänen oli­si kuu­lu­nut teh­dä, rakas­ta­nut ja suo­jel­lut sinua - kun­nioit­taa hän­tä osal­lis­tu­mal­la hänen syn­ty­män­sä juh­li­mi­seen. Mik­si sinä haluat teh­dä sen, Brim? #

Sis­si on roh­kea, mut­ta sis­si, joka livah­taa rajan toi­sel­le puo­lel­le ja hämää tuhat­ker­tai­sen var­tion vain pääs­täk­seen juh­lis­ta­maan dik­taat­to­rin vuo­si­päi­vää, ei ole joh­don­mu­kai­nen hah­mo. #

Lisäk­si minä pel­kään, että sinun sin­ne vie­lä ker­ran ereh­dyt­tyä­si isä­si tar­vit­see ainoas­taan komen­taa “paik­ka!”, ja sinun kaik­ki hie­not suun­ni­tel­ma­si haih­tu­vat sen siliän tien pääs­tä­si ja sinä jäh­me­tyt pai­koil­le­si odot­ta­maan että saat sel­kää­si. #

Sinä var­mas­ti näet, mihin tämä kaik­ki joh­taa, Brim. Veik­kaan, että olet aavis­tel­lut­kin sitä jo jon­kin aikaa, ja sii­tä on myös ollut puhet­ta, mut­ta se ei ehkä ole tähän asti tun­tu­nut sinus­ta todel­li­sel­ta vaih­toeh­dol­ta, kos­ka se on sinus­ta var­mas­ti kovin pelot­ta­vaa. Sinul­la ei kui­ten­kaan ole vaih­toeh­to­ja: sinun isä­si ei tule kos­kaan muut­tu­maan eikä hän tule kos­kaan anta­maan sinul­le armoa. #

Niin­pä sinun on kat­kais­ta­va väli­si häneen lopul­li­ses­ti. Sinun on jätet­tä­vä isä taak­se­si ker­ta kaik­ki­aan. #

Vas­ta sil­loin sinun on mah­dol­lis­ta alkaa paran­tua. Niin kau­an kuin sen kusi­pään kuris­tus­pan­ta on kau­lal­la­si, eli niin kau­an kuin vie­rai­let hänen luo­naan tai edes vas­taat puhe­li­meen sil­loin, kun “äiti­si” soit­taa, niin kau­an hän kyke­nee kis­ko­maan sinua jokai­sen otta­ma­si aske­leen jäl­keen kah­den aske­leen ver­ran takai­sin itsen­sä lähel­le, nyrk­kien­sä ulot­tu­vil­le. #

Niin irvok­kaal­ta kuin se kuu­los­taa­kin, sinun ase­ma­si on sikä­li hyvä, että sinun pel­ko­je­si, ahdis­tuk­se­si ja tus­ka­si taka­na on sel­keä syy: sinun isä­si. Monien ahdis­tu­nei­den ihmis­ten pel­ko­jen syyt ovat hau­tau­tu­neet men­nei­syy­teen niin syväl­le, ettei nii­hin ole help­poa pääs­tä käsik­si, eikä ihmi­nen voi teh­dä mitään itsen­sä aut­ta­mi­sek­si. Sinul­la sel­lai­nen mah­dol­li­suus kon­kreet­ti­seen itse­si aut­ta­mi­seen on: sinä voit hylä­tä isä­si, kat­kais­ta väli­si häneen, lei­ka­ta hänen mätä­pai­seen­sa irti elä­mäs­tä­si. #

Sinun isä­si on sai­ras, Brim. Hän on väki­val­tai­nen ja agres­sii­vi­nen, ja sik­si tämän aske­leen otta­mi­nen pelot­taa sinua ehkä enem­män kuin mei­dän, sel­lai­ses­ta onnek­kaas­ti tie­tä­mät­tö­mien on mah­dol­lis­ta ymmär­tää. On toden­nä­köis­tä, että hän ei anna perik­si ja tekee kaik­ken­sa saa­dak­seen val­tan­sa sinuun takai­sin sen jäl­keen kun olet yksi­puo­li­ses­ti pur­rut talu­tus­nuo­ra­si poik­ki ja juos­sut pakoon. Sii­nä vai­hees­sa sinul­la on kui­ten­kin etu­lyön­tia­se­ma, sil­lä sii­nä vai­hees­sa sinä olet otta­nut ensim­mäi­sen itse­näi­sen aske­lee­si, ja hän on ensim­mäis­tä ker­taa jou­tu­nut tilan­tee­seen, jos­sa ei kyke­ne­kään ennus­ta­maan, saa­ti hal­lit­se­maan sinun jokais­ta lii­ket­tä­si. Se tilan­ne on uusi teil­le molem­mil­le, mut­ta se tilan­ne on sinun aikaan­saan­nos­ta­si, ja sii­nä vai­hees­sa sinä mää­räät suun­nan. #

Koh­ta­loa ei ole, Brim. Ei ole kait­sel­mus­ta, ei ole hyvää onnea, ei ole juma­laa. Sik­si minä pel­kään, Brim. Minä pel­kään, kos­ka tie­dän, että täs­sä maa­il­mas­sa ei ole mitään tasa­pai­not­ta­via voi­mia, jot­ka sane­le­vat, että onnet­to­muut­ta täyn­nä ole­vien tari­noi­den täy­tyy lop­pua hyvin. Sik­si minä pel­kään, että jonain päi­vä­nä sinä katoat ver­kos­ta, ja myö­hem­min me, sinua kai­paa­maan jää­neet saam­me ainoas­taan lukea mie­hes­tä, joka sur­ma­si aikui­sen poi­kan­sa vuo­sia jat­ku­neen pahoin­pi­te­lyn päät­teek­si. Sil­loin sinun elä­mä­si päät­tyy kuten olet sen tähän asti elä­nyt­kin, Brim: pel­käs­sä sivu­roo­lis­sa. #

Minä haluai­sin, että sinä ottai­sit elä­mäs­sä­si pää­roo­lin. Minä haluai­sin, että sinä ottai­sit koh­ta­lo­si omiin käsii­si ja teki­sit sii­tä sel­lai­sen kuin haluat, ansait­set ja tar­vit­set. Minä tie­dän, että se kuu­los­taa hie­nol­ta, vaik­ka onkin suun­nat­to­man pelot­ta­vaa ja tun­tuu ääret­tö­män vai­keal­ta, mut­ta minä tie­dän myös, ettei se ole mah­do­ton­ta. #

kun­nioit­taen, sinun ystä­vä­si #

Sain vas­tauk­sen sii­hen poh­ti­maa­ni kysy­myk­seen, että tapah­tuu­ko sel­lai­sia har­kit­tu­ja, tar­koi­tuk­sel­li­sia mur­hia ihan oikeas­ti: #

Chica­go­lais­po­diat­ri tuo­mit­tiin kuo­le­maan, kos­ka hän oli tap­pa­nut poti­laan­sa estääk­seen tätä ker­to­mas­ta liit­to­val­tion suu­rel­le valamiehistölle[alaviite]“A fede­ral grand jury”; muis­taak­se­ni Panu kir­joit­te­li jos­kus jotain näis­tä juryis­ta ja vala­mie­his­tä sun muis­ta, mut­ta kun en löy­tä­nyt sitä heti niin jäi linkittämättä.[/alaviite] hänen sai­raus­va­kuu­tus­pe­tok­sis­taan. #

Ronald Mikos, 57, van­git­tiin vuo­den 2005 tou­ko­kuus­sa sen jäl­keen kun hän oli ampu­nut entis­tä poti­las­taan, Bran­no­nia, kuusi ker­taa lähie­täi­syy­del­tä tämän asun­nos­sa. Poti­las oli inva­li­di. Associa­ted Pres­sin mukaan polii­si löy­si uhrin todis­ta­jan­haas­teen hänen ruu­miin­sa lähei­syy­des­tä mur­han jäl­keen tam­mi­kuus­sa 2002. #

Ennen tuo­mion julis­ta­mis­ta Mikos sanoi: “Her­ra tuo­ma­ri, minä en sur­man­nut Joyce Bran­no­nia.” Hänen asia­na­ja­jien­sa mukaan huu­me­kaup­piail­la oli mah­dol­li­ses­ti kät­kö Bran­no­nin asun­nos­sa, joka sijait­si kir­kos­sa. He vih­ja­si­vat, että dii­le­rit sur­ma­si­vat Bran­no­nin tul­les­saan hake­maan huu­mei­taan. #

Mikos todet­tiin syyl­li­sek­si myös 1,8 mil­joo­nan dol­la­rin (noin 1,4 mil­joo­nan euron) sai­raus­va­kuu­tus­pe­tok­seen, sil­lä hän oli las­kut­ta­nut tuhan­sis­ta jal­ka­hoi­dois­ta, joi­ta hän ei ollut kos­kaan suo­rit­ta­nut. #

Psy­kiat­rien oikeu­des­sa anta­man todis­tuk­sen mukaan Miko­sil­la oli hen­ki­siä ongel­mia. Näy­tet­ty­jen valo­ku­vien perus­teel­la hänen aivois­saan oli rei­kiä, joh­tuen mah­dol­li­ses­ti alko­ho­lin ja resep­ti­ki­pu­lääk­kei­den vää­rin­käy­tös­tä. #

Huo­li­mat­ta näis­tä todis­tuk­sis­ta valamiehistö[alaviite]“The jury”; vrt. ala­vii­te fede­ral grand juryn kään­nök­ses­tä.[/alaviite] suo­sit­te­li Miko­sil­le lan­ge­tet­ta­vak­si kuo­le­man­tuo­mio­ta. #

All Head­li­ne News: “Foot Doc­tor Is Sen­tenced To Death For Kil­ling His Patient” (suo­men­nos, ala­viit­teet ja koros­tuk­set omia­ni) #

Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen rikos­jut­tu (joka ei enää ole saa­ta­vil­la) oli ker­to­mus rais­kaus­mur­han uhrik­si jou­tu­neen nai­sen per­hees­tä. Ainais­ten riko­se­lo­ku­vien sijas­ta minä haluai­sin jos­kus näh­dä elo­ku­van sii­tä miten ihmi­set kamp­pai­le­vat tuol­lais­ten asioi­den kans­sa elä­mäs­sään sen jäl­keen, kun rikos, jol­lai­sia elo­ku­vat nyt ovat pul­lol­laan, on tapah­tu­nut. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2010-10-11 11:04[/klo] Kor­va­sin mädän­neen All Head­li­ne News -lin­kin Inter­net Arc­hi­ve -vas­ti­neel­la. Pois­tin Medica­re-ala­viit­teen, sil­lä kään­nök­se­ni oli ihan kel­vol­li­nen. Pois­tin mädän­neen New York Dai­ly News -lin­kin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #