kuvat: Yle #

Juuso pär­jä­si lois­ta­vas­ti eili­ses­sä kum­pa­re­ki­sas­sa! Mies, joka tuli vara­mie­he­nä mukaan kisaan! #

Ensim­mäi­sel­lä kier­rok­sel­la minä pidin peuk­ku­ja lähin­nä sen puo­les­ta, että kun­han nyt tulee ihan hyvä suo­ri­tus eikä kaa­du siel­lä, niin hyvä. Mut­ta Juuso las­ki­kin parem­min kuin monet siel­lä, ja sel­viy­tyi finaa­liin. Ajat­te­lin, että no sehän on saa­vu­tus jo sinän­sä. Vaan vie­lä finaa­lis­sa­kin mies jät­ti useim­mat kil­pai­li­jat taak­seen, sijoit­tuen kah­dek­san­nek­si! #

Nämä täl­lai­set, tun­te­mat­to­muu­des­ta tule­vien lois­to­suo­ri­tuk­set ovat minus­ta aina pal­jon suu­rem­pia saa­vu­tuk­sia kuin koke­nei­den kon­ka­rei­den sijoit­tu­mi­set kär­ki­pää­hän. Par­hai­den jou­kos­sa jo entuu­des­taan tiet­tä­väs­ti ole­va kun ei sil­lä taval­la tule saa­vut­ta­neek­si mitään uut­ta, toi­sin kuin nämä tulok­kaat, joil­le var­sin­kin täl­lai­set kym­pin kär­keen sijoit­tu­mi­set voi­vat jo olla sel­kei­tä itsen­sä ylit­tä­mi­siä, eikä mikään ole minus­ta urhei­lus­sa yhtä hie­noa kuin itsen­sä ylit­tä­mi­nen. #

Sitä pait­si nyt kun täs­sä ollaan näin­kin läheis­tä sukua, niin tämä­hän on tie­tys­ti mel­kein kuin minä oli­sin itse ylit­tä­nyt itse­ni, eikö niin. #

Ulos­ot­to­hen­ki­lö soit­ti vas­tauk­se­na eilen lähet­tä­mää­ni säh­kö­pos­tiin. Oikein asial­li­nen ja muka­va­no­loi­nen ihminen.
Selos­tin tulo­ti­lan­tee­ni (sai­ra­se­lä­ke ja asu­mis­tu­ki, jois­ta jäl­kim­mäi­nen ei kuu­lem­ma edes ole ulos­mi­tat­ta­vaa) ja jo ennen tark­ko­jen luku­jen esiin­kai­va­mis­ta­ni sain kuul­la, että ne ovat niin pie­niä, ettei niis­tä läh­de­tä mitään ulosmittaamaan.
— Rahaa tilillä?
— Joi­tain satasia.
— Osak­kuuk­sia kuo­lin­pe­sis­sä? Missään?
— Ei.
— Omaisuutta?
— Öö, niinku…?
— Kiinteistöjä?
— Ei mitään semmoista.
— Kulkuneuvoja?
— Polkupyörä.
— Joo ei. Auto­ja nyt lähin­nä tai jotain semmoista.
— Joo, no ei mitään sem­moi­sia ole. Miten tuom­moi­nen romu mitä mul­la tääl­lä on… niin­ku telkkari?
— No ei me sem­moi­sia… jos se nyt ei… min­kä­lai­nen telk­ka­ri se on?
— Äh… no siis ihan tuom­mo­nen, tavallinen.
— Joo, ei sit­ten jos ei se ole joku ihan hur­jan iso laa­ja­ku­va telk­ka­ri tai sil­lä lailla.
— (LOL) No ei todellakaan.
Tämän kai­ken perus­teel­la minut todet­tiin mak­su­ky­vyt­tö­mäk­si ja näin ollen saan sen mak­su­häi­riö­mer­kin­nän (vai miksnt­li) seu­raa­vik­si nel­jäk­si vuo­dek­si ja asia palau­te­taan vel­ko­jal­le. Vel­ko­jal­la on sit­ten kuu­lem­ma 20 vuot­ta aikaa yrit­tää periä tätä aina sil­loin kun huvit­taa. #

Aika yllät­tä­vää minus­ta, että tämä toi­mii täl­lä taval­la. Minä olin aiem­min, ennen näi­den kans­sa teke­mi­siin jou­tu­mis­ta­ni kuvi­tel­lut, että val­tio mak­sai­si ne vahin­gon­kor­vauk­set sil­le, jol­le ne on myön­net­ty ja se vel­ka siir­tyi­si sit­ten val­tion itsel­leen perit­tä­väk­si. #

Aina­kin minua vitut­tai­si anka­ras­ti jos oli­sin vaik­ka­pa, ihan täl­lai­se­na hatus­ta tem­pais­tu­na ja siis täy­sin fik­tii­vi­se­nä esi­merk­ki­nä, pal­kan­nut tyy­riin asia­na­ja­jan jotain niin tyh­jän­päi­väis­tä asi­aa kuin kun­nian­louk­kaus­ta käsit­te­le­vää oikeu­den­käyn­tiä var­ten, ja vas­ta­puo­li oli­si umpi­köy­hä eikä pys­tyi­si mak­sa­maan oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­ja vaik­ka sii­hen sit­ten tuo­mit­tai­siin­kin. #

Mis­sä oikeus! Mis­sä vää­ryys. #

Dear Mr. O’Brien, #

I saw you on the Tel­vis awards cere­mo­ny, and heard your kind words on the friend­li­ness of the Fin­nish people. So I am wri­ting to you now to express my hopes that you do not feel any sort of pity when fea­tu­ring our count­ry on your show. #

The way I see it, the­re are two kinds of people in this count­ry when it comes to your show. The­re are tho­se of us who are not afraid of being slam­med by your iro­ny and the won­der­ful­ly delicious sarcas­tic jokes. I belie­ve the­se are the people who so ent­husias­tical­ly approac­hed you during the first “Conan O’Brien hates my home­land” -skits; they - we - find such vicious humor very appea­ling even, if not especial­ly, when direc­ted at us, and we are not impai­red by our sen­si­bi­li­ties. #

But the­re’s anot­her group, which is just as eager to hear you say nas­ty things about their belo­ved count­ry, but their moti­va­tion for it is of dif­fe­rent natu­re: they are just wai­ting for a chance to begin grun­ting how bad­ly we’­ve been depic­ted once again. This bunch of people seems to lack all sen­se of self iro­ny, if not even all sen­se of humor. Unfor­tu­na­te­ly, it seems we are lead by such people: as the recent Muham­mad car­toon cont­ro­ver­sy spread, and people throug­hout Euro­pe expres­sed their sup­port for free­dom of expres­sion, all we heard in Fin­land was con­dem­ning and apo­lo­ge­tic voices, cul­mi­na­ting in a sad apo­lo­gy made by our chic­ken shit pri­me minis­ter. The fuc­king pri­me minis­ter of Fin­land, with abso­lu­te­ly no aut­ho­ri­ty to speak for Finns such as myself! #

This is the rea­son why I’d very much enjoy see­ing you do your best in bas­hing our count­ry. It’ll be sad to see tho­se humor­less people take the oppor­tu­ni­ty to express their fee­ling of let-down when you did not love them back, as they tried to suck up to love you. But as you can see, we, the ones with a sen­se of humor here are in a no-win situa­tion, so at least we can take this oppor­tu­ni­ty to laugh at our count­ry toget­her with you. Because, if tho­se other people had their way, you’d only be allowed to say nice things about us and otherwi­se you should shut up. #

Final­ly, I’d like to thank you for your excel­lent show. Like you said when inter­viewed by a Fin­nish mor­ning show, with all the serious­ness and serious people in the world, what we need is more sil­ly people like you. #

Since­re­ly yours,
Jani Uusi­ta­lo
a Fin­land-hating Finn #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]16.2. 13:10[/klo] Lisä­sin lin­kin Suo­ma­lai­seen LNWCO -blo­giin (via Sara)[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Nei­ti nume­ro kah­dek­san Faces of Meth -gal­le­rias­ta…	…Fran­kens­tei­nin morsian.

Faces of Meth -gal­le­ri­aan minut joh­dat­ti Baby Grand­pa. #